Pelipper Reborn

[Team Aqua]

No mutta jos sä ihan oikeesti oot plaplaplaa, niin toihan kuulostaa tosi hyvältä. Muistan villinä tapauksena foorumin kulta-ajoilta. Varmaan tuli awardseissakin sulle just joku "jäsen joka todennäköisimmin saa Darwin-palkinnon" -titteli tms. Mahtavaa ettei ole toteutunut.

Tänne kirjottaminen melkein saa terapeuttisesti hetkeksi aikaan tunteen siitä, että olisi vielä lapsi ja elämä edessä. Pääsee ikään kuin takaisin menneisyyteen.

[Heiccu]

Hei kaikki!
Tuli vaan yhtäkkiä sellainen outo "pakko tsekata onko täällä vielä elämää"- fiilis. Mukava nähdä, että viime aikoina on monet tutut naamat löytäneet tiensä takaisin.
Neljä vuotta Japanissa asustelua takana, mutta elokuussa edessä väliaikainen muutto takaisin Suomeen! Mieheni aloittaa maisteriopinnot yliopistossa Suomessa, joten muutamme yhdessä ja kokeilemme yhteiseloa suomalaiseen tyyliin noin kahden vuoden ajan :D Mieheni on siis japanilainen.

Mentiin naimisiin tuossa pari viikkoa sitten. Häitä tai edes vihkimistä meillä ei ollut, vaan pelkkä papereiden täyttäminen ja niiden toimittaminen virastotalolle, jossa parin tunnin säätämisen ja odottelun jälkeen vaan todettiin, että paperit on nyt kunnossa ja kestää pari viikkoa kunnes tiedot on perherekisterissä. Että näin.

Toivottavasti aktivoituisin taas käymään täällä useammin. Tuli jotenkin muistot mieleen ja todellakin hymy tuli huulille esim. muistellessa kaiken maailman keskusteluja, mitä täällä kaikkien kanssa on tullut käytyä.
Pokemonkaan ei ole täysin tippunut pois elämästä. Legends Arceus on ihana peli ja mielenkiinnolla odotellaan uutta generaatiota

[SobiMoppi]

Nostalgian tuulahdus toi meikänkin takaisin tänne mestoille. Satuin kuuntelemaan epämääräsiä nostalgialistoja tubessa joka innosti kurkkimaan mitä tänne kuuluu. Ihana nähdä ettei paikka oo täysin autio vaikkei olekaan se aktiivisuuden menomesta mikä aikanaan olikaan.

Tuossa kun kurkkasin että millaset menot on ollu viimeks kun kirjottelin niin onhan tässä hurahtanut ei vaan aikaa vaan myös tilanteita. Koulut jäi sille tielleen kun totesin että opinnoista ei tuu mitään, ja koko paikkakunta ahdistaa kun olin niin kaukana kotoa ja täyttä tukiverkkoa. Onnistuin saamaan itteni takaisin Kokkolaan silmänräpäyksen ennen kun korona-rajotukset pamahti päälle enkä oo mistään ollut yhtä kiitollinen kun siittä että pääsin Kotiin. Nyt sitten asustan omillani kivenheiton päästä äiteeltä (lähes kirjaimellisesti, matkaa on 250 metriä äidin kotiovelle). On tänne nurkkiin toki kertynyt kissoja kaksin kappalein. Tämä(kin) oli asia josta pystyin vain haaveilemaan silloin kun olin aktiivisimmillaan foorumilla, ja nyt elän joka päivä sen kanssa että täällä on kaks kehrääjää. :")

Odotan kuuta nousevaa uutta generaatiota. Joko muilla on ajatuksia kumpaan versioon kallistutte? Pakko sanoa että itse kallistun entistä enemmän Violetin puolelle joka kerta kun uusia uutisia kuulee. Miraidon on ihanan näköinen lege.

Onnittelut kans Heiccu naimisiinmenosta! Toivottavasti laskeutuminen takaisin Suomenmaille on mahdollisimman saumaton! :D

[Evilman]

Huvitti kyllä lukea noita vanhoja postauksia läpi, koska aika hatarassa ovat omat muistikuvat tuolta ajalta; kaikinpuolin tuntuu, että tuolloin ei itsellä ehkä kauhean hyvin mennyt omassa henk.koht. elämässä, ja aikamoista identiteetin hakemista on ollut nuo vuodet. Siitä huolimatta foorumista on paljon hauskoja muistoja, muistelisin että ainakin Purjon ja Evilmanin kanssa tuli hyvinkin paljon oltua vuorovaikutuksessa! Terkkuja siis eritoten teille ja kaikille muillekin mesekavereille, jos tätä luette!

Ps. Mikähän fiksaatio mulla on ollut aikanaan suklaan syömiseen? En tiedä, nykyään ei kovin paljoa makeat asiat maistu, mutta herätti kyllä muiston siitä, että muutamia vuosia sitten taisi olla hyvin erilainen tilanne. :mrgreen:

Ajauduin itse tänne tarkistamaan tilannetta myös pitkästä aikaa, kun muistoissa ajauduin tuonne 15 vuoden taakse. Tästä postauksestasi tietty jo pari vuotta aikaa enkä tiedä, huomaatko lukea tätä vastausta koskaan, mutta jos sit kymmenen vuoden päästä. :D Mutta todella hienoa kuulla, että elämä on jäsentynyt. Muistan, etteivät ruusuisia aikoja sulle olleet nuo ja muistan jonkin kerran, kun ei ollut kuulunut susta joihinkin päiviin (tai viikkoihin) niin olin aika varma, ettei sua enää ole. Menin kauppaan ja ostin masennuspäissäni sitten kaksi suklaalevyä, kun ahmin surien. Viestiteltiin jotain sen jälkeen vielä, mutta nyt oli kyllä pitkä aika välissä ilman mitään viestejä. Kiva lukea kyllä noita vanhan foorumin viestejä, mutta vähän haluisin lukea vanhoja meseviestejä, mutta toisaalta ehkä ihan hyvä, että ne on kadonnut bittiavaruuteen.

Muistan myös kun purjon kanssa viestiteltiin jollain toisella foorumilla TOSI PALJON. Harmi että tällainen perinteinen foorumikulttuuri on kuollut ja nykyään on vaan algoritmeilla pyörivät sosiaaliset mediat.

Tänne kirjottaminen melkein saa terapeuttisesti hetkeksi aikaan tunteen siitä, että olisi vielä lapsi ja elämä edessä. Pääsee ikään kuin takaisin menneisyyteen.

Tämäpä juuri! Toisaalta kääntöpuolena tulee sitten se, että mikä kaikki on mennyt kuin joskus unelmoi. Tuntuu myös todella oudolta olla tällä nimimerkillä, en taida olla enää missään muualla Evilman kuin täällä. :D

Itsellä elämä ollut sit aika vuoristorataa. Oon viimeiset kymmenen vuotta vaa opiskellut ja kerännyt tutkintoja, vähän yrittänyt ja tehnyt töitä sivussa. Tutkinnot löytyy sosiaalialalta ja teatterialalta, joista jälkimmäisen alan hommia teen enimmäkseen tällä hetkellä. Sillä elannontekeminen on kyl aivan perseestä ja näin yrittäjänä, kun asiakkaat maksaa milloin sattuu. Onneksi tänään viimein tuli rahaa tilille, vaikka myöhässä tosin.

Pandemia-aika oli itselleni henkisesti aika helvettiä. Mulla alkoi hieman pandemiasulkuja paniikkikohtaukset, jotka paheni sitten pandemia-aikana. Sitten erilaisia masennuskausia tässä ollut (useimmiten kausimasennus syksyllä). Vaikein juttu viime vuosilta on, kun yks lähimpiä ystäviä teki itsemurhan kolme vuotta sitten. Sen jälkeinen syksy oli itselleni todella helvettiä. Onneksi on päästy eteenpäin ja elämässä on nyt enemmän valoa kuin tällä vuosikymmenellä aiemmin.

Vanhoissa viesteissä puhuin aina jostain baybeh~~:ista. Ei löydy elämästä sellaista tällä hetkellä ja se on aika kipeää. Pieni unelma olis perheestä tässä vielä eikä sellaista yksin viitsi perustaa.

/vuodatus

On elämässä hyviä asioita onneksi. Huomenna oon menos esiintymään, sitten on teatteritreenejä vedettävänä nyt viikonloppuna ja lähipäivinä menossa katsomaan paria kiinnostavaa esitystä.

[Silphymon]

Jokunen yö sitten näin häivähdyksen unissani tästä paikasta. Yleensä en sen suuremmin mihinkään aamun pikkutuntien asiaan takerru -- koen menneiden muistelemisen lähinnä tyhjänpäiväiseksi itseni kiusaamiseksi, ei sillä saa mitään hyödyllistä aikaan -- mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen ja olla utelias.

En olettanut löytäväni mitään, korkeintaan ehkä Wayback Machinen tallenteita vuosien ja vuosien takaa, joten kieltämättä olin vähän yllättynyt kun päädyin lopulta tänne. Odotin vastassa olevan pelkästään virtuaalinen hautausmaa; täällä näyttäisi olevan lähinnä erittäin hiljaista, ei täysin kuollutta. Viestien aikaleimoja on jopa tämän vuoden puolelta.


Mitään sen erityisempää sanottavaa minulla ei oikeastaan ole. Vuodet ovat kuluneet ja ihmiset muuttuneet niiden myötä, itseni mukaan lukien, joten en ole varma olisiko parempi tervehdys "pitkästä aikaa" vai "hauska tutustua".


Jos muuten jossain ylläpidon puolen käyttäjälistassa näkyy toinen samanniminen tunnus, se johtuu siitä ettei vahvistusviesti halunnut tulla gmail-osoitteeseeni sitten millään. Sen voi heittää pois kummittelemasta.