Teejiifoorumi

Euroviisuihin on enää muutama hassu kuukausi, joten eiköhän polkaista taas perinteiset viisuturinat käyntiin uuden topicin myötä. Eli kaikki viisuaiheiset keskustelut, niin menneistä kuin tulevista viisuista ovat tervetulleita tänne!

Huomenna ollaankin sitten jännän äärellä, kun yleisö ja kansainväliset raadit valitsevat, mikä Daruden kolmesta julkaistusta UMK-kappaleesta lähetetään Tel Aviviin Suomea edustamaan. Itse olin Daruden viisuehdokkuudesta ennen kappaleiden julkistamista TODELLA innoissani, mutta valitettavasti innostus laantui sitä mukaan kun kappaleita alettiin yksi kerrallaan julkaisemaan ja loppujen lopuksi käteen jäi lähinnä suunnaton pettymys. Vaikka Darude mainostikin alkuun, että lähti mukaan siksi että saa tehdä omaa juttuaan, se ei valitettavasti lopputuloksessa näy eikä kuulu, sillä yksikään näistä kappaleista ei kuulosta lähellekään Daruden aikaisemmalta tuotannolta. Darude olisi hyvin voinut tehdä jotain Timelessin, Momentsin tai My Gamen kaltaista sykettä nostattavaa laatu-EDM:ää, jolla olisi takuulla pärjätty Tel Avivissa, mutta valitsi sen sijaan turvallisemman ja kaupallisemman linjan ja lopputulos on käytännössä kolme samalla kaavalla tehtyä keskinkertaista pop-kappaletta. Harmittaa suunnattomasti ettei Darude lupauksistaan huolimatta luottanut siihen omaan juttuunsa, vaan lähti kokeilemaan popimpaa linjaa ilmeisesti kuvitellen, että sellainen sopii paremmin viisujen muottiin. Äh.. no ei voi mitään, näillä mennään.

Näistä kolmesta kappaleesta omaksi suosikikseni on noussut, yllättävää kyllä, Release Me, sillä mielestäni siinä eniten vaihtelevuutta ja vivahteikkuutta, myös melodia on mieleenpainuvin, siinä missä Supermanista ja Look Awaysta muistaa lähinnä kertosäkeet. Uskon kuitenkin, että Supermanilla on kaikista suurin potentiaali menestyä edes kohtalaisesti ja siitä syystä se on ainakin vielä tässä vaiheessa ykkösvalintani viisulavalle. Look Awayssa on ajankohtaisin ja kantaaottavin sanoma, mutta kappaleena se onkin sitten kaikista tylsin ja ponnettomin, ja kaiken lisäksi "Look away":ta jankataan aivan liikaa. Jännittynein fiiliksin odotan huomisia live-esityksiä ja annan ääneni sille kappaleelle, joka livenä näyttää ja kuulostaa kaikista parhaimmalta ja viisukelpoisimmilta. Täytyy vain toivoa, ettei noita live-esityksiä ole menty pilaamaan jollain mauttomalla glitterihötöllä ja överidramaattisilla tanssijoilla vaan antaisivat kerrankin itse musiikin ja artistien olla pääosassa. Sitä ei koskaan tiedä mitä UMK:n "huippuluokan" koreografi- ja stailaustiimi on keksinyt, joten hieman kyllä hirvittää...

Ja tähän loppukevennykseksi listaan 20 kaikkien aikojen lemppariviisuani, koska miksipäs ei :D. Viisuja aloin seuraamaan aktiivisesti vasta vuonna 1998, joten valtaosa listan kappaleista on 90-luvun loppupuolelta tähän päivään.

Chicon top 20 euroviisut kautta aikojen:

Hip hei hurraa, Euroviisujen 1. semifinaaliin on enää neljä (4) päivää aikaa! Odotettu viisuviikko käynnistyy siis 1. semifinaalin myötä 14. toukokuuta, jatkuu 2. semifinaalilla 16. toukokuuta ja huipentuu lauantaina 18. toukokuuta kisattavaan finaaliin.

Kuten vallan hyvin tiedämme, Suomi esiintyy tänä vuonna 1. semifinaalissa. Suomen edustuskappale ei ole saanut kovinkaan suurta suosiota viisufanien keskuudessa ja monet veikkaavatkin sen karsiutuvan finaalista. En voi sanoa olevani yllättynyt, sillä taso on tänä vuonna kova ja Suomen kappale on tässä joukossa aivan liian hajuton, mauton ja väritön herättääkseen suuren yleisön mielenkiinnon ja vankkumattoman kannatuksen. Täytyy vielä muistaa, että suurin osa yleisöstä näkee esitykset ensimmäistä kertaa vasta viisuissa ja silloin kappaleen pitäisi olla nimenomaan sellainen, että se jää heti ensimmäisellä kuuntelukerralla mieleen ja tekee niin suuren vaikutuksen että sitä haluaa myös äänestää. Tämä olisi erityisen tärkeää eritoten siksi, että Suomi esiintyy omassa semissään kolmantena ja tuolla paikalla on suurena vaarana jäädä kisan tiimellyksessä mielenkiintoisempien ja erottuvampien esitysten jalkoihin. Look Away ei ole missään nimessä huono kappale, mutta koukkujen ja kunnon build-upin puuttuessa siitä ei ensimmäisellä eikä oikein toisellakaan kuuntelukerralla jää juuri minkäänlaista muistijälkeä. Alku kuulostaa tosi lupaavalta, mutta jää harmittavasti jo ensimmäisen kertosäkeen jälkeen junnaamaan paikalleen lukuisten "Look away" -toistojen säestämänä ja jatkuu siitä eteenpäin tasapaksuna pötkönä loppuun saakka. Kaivattua nostetta olisi varmasti saatu pienellä tuunaamisella, kuten vokaaliosuuksia karsimalla ja kiinnostavia instrumentaalikoukkuja lisäämällä, tai vaikka sitten Sandstormia samplaamalla niin kuin Supermanissa oli tehty. Arvostan Darudea artistina valtavasti (ehkä jopa faniksikin voisi kutsua), mutta kuten jo aloituspostauksessa totesin, nämä UMK-kappaleet eivät valitettavasti pääse läheskään samalle tasolle herran aiemman diskografian kanssa. Release Me:stä tykkäsin ja tykkään edelleen ja olisin mieluusti halunnut kuulla sen viisulavalla Look Awayn sijasta, mutta minkäs teet, valtaosa äänestäjistä ja raadeista ei taaskaan ymmärtänyt hyvän päälle :D. No joo, Look Away'ssa oli kieltämättä tyylikkäin lavashow ja kokonaisuus toimi muutenkin parhaiten, joten ymmärrän hyvin miksi juuri se valittiin.

Lavashow'sta muuten puheen ollen, harjoituspätkien (~kliks) ja kuvien perusteella se on kokenut pienen muodonmuutoksen siitä mitä se oli UMK:ssä, mm. alkuperäisen lavakokoonpanon tärkein elementti, massiivinen pyörivä led-kuutio, loistaa poissaolollaan ja on korvattu ilmeisesti jäävuorta/lohkaretta esittävällä korokkeella. Mistään virallisesta lähteestä ei ole vielä saatu selitystä miksi kuutiota ei Tel Avivin lavalla nähdä, mutta Viisukuppilan foorumilla arveltiin ettei lavan lasinen led-lattia olisi kestänyt kuution (~500 kg) painoa ja jouduttiin sen takia jättämään esityksestä pois. Vaikka "jäävuori" istuukin paremmin kappaleen ilmastoteemaan, se ei elementtinä ole läheskään niin näyttävä mitä kuutio olisi ollut. Harmi että siitä jouduttiin luopumaan. Visuaalisesti esitys näyttää edelleen melko hyvältä, vaikka alkuperäiseen verrattuna kokonaisuus onkin hieman vaisumpi ja pelkistetympi. Sebastianin livelaulanta kuulosti sentään hieman paremmalta kuin UMK:ssa.

Tätä postausta kirjoittaessani Suomi sijoittuisi vedonlyöntisivustojen veikkausten mukaan oman semifinaalinsa toiseksi viimeiseksi, Montenegron pitäessä perää. En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :'D. Juu, kieltämättä Suomen finaaliin pääsy vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, mutta en kyllä silti suostu uskomaan että sijoituttaisiin ihan noinkaan huonosti. Jotenkin surkuhupaisaa, että jopa Valko-Venäjän ja Georgian finaalimahdollisuuksia pidetään parempina kuin Suomen. Hei c'moon, ei me nyt niin surkeita olla!
No onneksi nämä ovat vain veikkauksia ja väliä on vain sillä miten yleisö ja raadit lopulta äänestävät. Jos live-esitys menee nappiin, se voi nostaa Suomen sijoitusta odotettua korkeammalle, ei ehkä finaaliin asti, mutta ei sekään täysin mahdotonta ole. Jos karsiudutaan, niin sillehän ei voi sitten mitään, viisuviikko ja elämä jatkuu silti kaikesta huolimatta~

Sitten viisukappaleista ihan yleisesti. Aloitin kuuntelemaan tämän vuoden edustuskappaleita ensimmäisen kerran 10. maaliskuuta (toki sitä ennen olin ehtinyt kuulla jo Suomen, Ruotsin, Norjan ja Islannin kappaleet) ja näyttäisi vahvasti siltä, että tulossa on jo kolmatta vuotta peräkkäin melko tasokas viisuvuosi. Absoluuttisen huonoja kappaleita ei tämän vuoden kattauksessa ole ollenkaan vaan kaikkia kyllä pystyy kuuntelemaan ilman että tulee pakottavaa tarvetta alkaa vetämään ranteita auki. Kohtuullisen miellyttävää kuunnella Youtuben ja Spotifyn viisulistaa kun ei tarvitse olla jatkuvasti skippaamassa vaan voi jättää playlistin huoletta taustalle soimaan samalla kun puuhastelee koneen ääressä jotain muuta tai tekee kotiaskareita (omia suosikkeja on luonnollisesti kuunneltava vielä erikseen suurella hartaudella ja kunnon tehokuuntelumoodilla volyymit kaakossa). Keskinkertaisia, tylsiä ja/tai mitäänsanomattomia kappaleita on toki mukana tänäkin vuonna (mm. Tanska, Valko-Venäjä, Itävalta...), mutta sehän ei oikeastaan haittaa, sillä pitäähän sitä viisujen aikana jossain vaiheessa ehtiä luikahtamaan pakollisille jääkaappi- ja vessatauoillekin ja näiden maiden esityksiä voi aivan huoletta hyödyntää siihen tarkoitukseen :D

Ja vielä tähän loppuun perinteinen listaus omista suosikeista, kas näin:

1. KEiiNO - Spirit In The Sky (Norja)
2. Hatari - Hatrið Mun Sigra (Islanti)

______________________________

3. Duncan Laurence - Arcade (Alankomaat)
4. Joci Pápai - Az Én Apám (Unkari)
5. Mahmood - Soldi (Italia)
6. Conan Osiris - Telemóveis (Portugali)
7. Luca Hänni - She Got Me (Sveitsi)
8. Eliot - Wake Up (Belgia)
9. Darude feat. Sebastian Rejman - Look Away (Suomi)
10. Zala Kralj & Gašper Šantl - Sebi (Slovenia)
11. Chingiz - Truth (Azerbaidžan)
12. Serhat - Say Na Na Na (San Marino)
13. Victor Crone - Storm (Viro)

Venähti ehkä vähän turhan pitkäksi, sori siitä :D. Tänä vuonna hyviä kappaleita on ihan liikaa! Norja ja Islanti on muuten ihan tarkoituksella eristetty muista, ne vaan ovat aivan ylivoimaisia suosikkeja noihin muihin verrattuna <3

Saatan ehkä jossain vaiheessa kirjoittaa pienet perustelut, juuri nyt ajatus ei oikein kulje ^^'

En ole katsonu viisuja vuosiin, enkä kato tänäkään vuonna. Mutta kuutelin Chichon linkittämät kipaleet ihan mielenkiinnosta, että mitä siellä pyörii tämän vuosikymmennen lopulla. Erikoisen tekno painoista showta, just sellasta korkeaa poppi henkäilyä mitä en jaksa kuunnella kertaa enempää. Ei siis varmaan yllätä jos ei viisut kiinnosta, en löytäny yhtään suosikkia :D Terveys menis jos näitä pitäs kuunnella monta viikkoa putkeen lol

Pika arvostelut kiesun maun mukaan chicon linkeistä:

-Norjalla oli kivaa variaatiota. En ollu ketunkorvien ystävä mut tumman kaverin rituaalimessun omainen mumina kuulosti tosi hyvältä, mutta ei minusta sopinu oikein teknopopin keskelle. Ehkä en vaan ymmärrä teknon päälle tarpeeksi.
-Islannin pojilla oli mielenkiintoinen video ja ihan hiton huono kappale. Hempo mimmikuoro ja autotune rääkyminen ei yhdistyny millään tasolla ja jumputus oli tasapaksua niinkuin teknolla on tapana olla.
-Alanko kaverilla on oikein nätti ääni, mutta tylsä kappale ja sitäkin tylsempi video. Suljin kipaleen ennen kuin kerkesi loppua, idea tuli selväksi ekan puolen minuutin aikana eikä siitä ikinä miksikään muuttunut.
-Unkari, zZZzzzzz...
-Italian kundilla tosi hyvä ääni, ja suurimmaksi osaksi hyvä musiikki soundi ja paljon rytmivariaatiota. Toistaiseksi miellyttävin.
-Portugalimaa o__o, ihan helen outo. Miten tämmönen tekno indie rimputus mix edes toimii. Huijasin äsken, tää on mieluisin. Tällaset ylläri-oudot alternatiivit on just mulle.
-Sveitsillä perus tanssi popitusta. Seuraava.
-Belgia, lisää unohdettavaa popitusta vähän angstisemmalla soundilla. Seuraava.
-Darude o selvästi muuttunut siitä kun viimeksi bändiä kuuntelin (sandstorm), ja no, ei tää biisi huono oo mut ei erotu joukosta joo, kerkesin jo unohtaa rytminkin heti videon suljettua.
-Slovenian misulla on nätti puolikuiskuttava ääni. Mutta kappale ei sano yhtään mitään. Tällainen hempeä ääni hukkuu kovien elektronisten rytmien taakse, melodiaa ei oikein ollu.
-Azerbain... Meinasin unohtaa kuunnella koko kappaletta kun jäin tuijottaa erittäin näyttävästi goreografioitua ja lavastettua videota ja hihkaista että MAHTAV- ja sitten muistin kuunnella kappaletta ja olin silleen... meh.
- San Marino, nananarainbowsnananazZzz...
- Viro. Mistä 90luvun poikabändistä tää kaveri karkas. Ei kiitos.

Jos äänestäisin, äänestäisin helen outoa indie porugalimaata

Viimeistä viedään! Euroviisujen semifinaalit on nyt kisailtu ja jäljellä on enää Grande Finale. Suomi karsiutui finaalista, mikä olikin täysin odotettua. Kyllä se silti hieman harmittaa, sillä lavashow oli kuitenkin hieno (kuution puuttumisesta huolimatta) ja Sebastian lauloi paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kappale vain valitettavasti jäi johonkin puolitiehen. Suomi oli muuten ainoa pohjoismaa, joka ei päässyt finaaliin. Viro pääsi niin ikään myös. Ei harmita yhtään, ei. Viimeksi kävi näin vuonna 2012, kun Pernilla Karlsson edusti Suomea.

Lauantain finaalin jälkeen julkaistaan myös semifinaalien tulokset ja nähdään miten pisteet jakautuivat eri maiden kesken. Jännä nähdä, mille sijalle Suomi lopulta päätyi ja saiko se enemmän yleisö- vai raatipisteitä. Yleistä tietoa on jo se, että 1. semifinaalissa yksi maa sai vain kaksi (2) pistettä vähemmän kuin maa, joka pääsi finaaliin viimeisenä. Eli siinä on oltu kyllä todella hilkulla. En kuitenkaan usko, että se maa olisi ollut Suomi tai en ainakaan toivo sitä, muuten harmittaisi vieläkin enemmän! Toisaalta se kertoisi myös, ettei oltu ihan surkeitakaan. Saa nähdä. Itse kyllä veikkaan, että kyseinen maa oli joko Portugali tai Puola.

---------

Vielä lopuksi päivitetty top-lista suosikeistani kattavien perustelujen kera. Mukana ovat siis vain ne maat, jotka pääsivät finaaliin tai olivat siellä jo automaattisesti. Tykkään kuitenkin edelleen Portugalin, Unkarin ja Belgian kappaleista vaikka harmittavasti karsiutuivatkin finaalista.


1. KEiiNO - Spirit In The Sky (Norja)
Tiedättekö sen tunteen, kun kuulette jonkun kappaleen ensimmäisen kerran ja se kolahtaa heti saman tien? Näin kävi Norjan viisun kanssa. Kuulin tämän ensimmäisen kerran jo helmikuussa, kun kävin läpi kaikki Norjan karsintojen kappaleet. En tiedä miksi ylipäätänsä tein niin, koska minulla ei ole tapana kuunnella muiden maiden karsintakappaleita etukäteen, Ruotsia nyt tietenkään lukuun ottamatta. Ehkäpä aistin sen, että joukossa saattaisi olla jotain todella kiinnostavaa. Ilo olikin ylimmillään, kun tämä päädyttiin valitsemaan ihan viisuihin asti ja sen myötä pystyin nostamaan Norjan ihan virallisesti top-listani kärkipaikalle eikä se sieltä ole sitten sen jälkeen liikkunut mihinkään, vaikka Islanti hengittääkin koko ajan niskaan. Oikeastaan Norja ja Islanti ovat minun silmissäni ja korvissani ihan yhtä loistavia eli mitään suurta kamppailua näiden välillä ei ole.
No mikä tässä Norjan kappaleessa sitten oikein viehättää? No se hemmetin joikaaminen! Olen odottanut niin pitkään, että viisuissa kuultaisiin tämän vuosikymmenen puolella kappaletta jossa joikataan ja viimeinkin toiveeni toteutui. Euroviisuissa on siis ennenkin joikattu, mutta ei koskaan näin hyvän kappaleen kera. Varsinkin c-osan joikusoolo on ihan huikea! Kappale on muutenkin todella menevä ja tarttuva, tätä kuuntelee mielellään useitakin kertoja peräkkäin, kuten olen tehnytkin tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Finaalissa lähtee ainakin yksi ääni Norjalle. He lå e loi la!

2. Hatari - Hatrið mun sigra (Islanti)
Islanti päätti sitten lähteä tämän vuoden kisaan erittäin epäeuroviisumaisella kappaleella and I frickin' love it! Kappale on suorastaan hypnoottisen koukuttava ja islannin kieli hivelee korviani ennenkuulumattomalla tavalla, jopa tai ETENKIN noissa örinäkohdissa. Örinän ja pehmeämmän laulun välinen kontrasti on todella jännä mutta yllättävän toimiva, ja kokonaisuus muutenkin erittäin iskevä lavaperformanssia myöten. Kappaleen sanat ovat myös erittäin ajankohtaiset ja kantaaottavat, kun niihin oikein tarkasti perehtyy ja miettii mitä maailmassa, tai eritoten Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu. Kappaleessa lauletaan ihan suoraan Euroopan romahtamisesta ja siitä, miten viha lopulta voittaa. Hatarin jäsenet ovat ottaneet myös voimakkaasti kantaa isäntämaa Israelin harjoittamaa palestiina-politiikkaa vastaan ja myös kappaleessa se on kuultavissa, vaikka siinä ei Israeliin suoraan viitatakaan.
Tässä kappaleessa on vaan yksinkertaisesti tehty kaikki täysin oikein! Semifinaaliveto täytti myös kaikki ennakko-odotukset eli oli ihan hemmetin kova! Äänestin Islantia semifinaalissa ja aion tehdä niin myös finaalissa. Hatarin jäsenillä oli myös ihan mahtavat reaktiot, kun Islanti kuulutettiin finaaliin, videokin tapahtuneesta löytyy. Hulvatonta :D. Rakastan sitä, ettei nämä tyypit ota itseään liian tosissaan ja trollaavat vain menemään minkä kerkeävät.
Summa summarum: Hatari on parasta mitä euroviisuille on tapahtunut sitten Lordin voiton ja Verka Serduchkan.

3. Duncan Laurence - Arcade (Alankomaat)
Tämän vuoden suurin voittajasuosikki enkä yhtään ihmettele, onhan tämä todella kaunis ja koskettava kappale. Kappaleen riipaiseva tunnelma puree niin tehokkaasti, että liikutun melkein aina kun kuuntelen tätä ja kylmiä väreitäkin saattaa esiintyä. Semifinaalilivestä tuli selkeät voittajavibat enkä missään nimessä pistäisi pahakseni jos Hollanti lopulta sen voiton nappaisi. Katsotaan miten käy, ennakkosuosikkeja kun on monia muitakin.

4. Mahmood - Soldi (Italia)
Italialla jälleen ihan killeri biisi! Kiehtova kappale rytmikkäine taputuksineen, unohtamatta tietenkään kaunista italian kieltä jota on aina ilo kuunnella. Täytyy myöntää, etten aluksi oikein pitänyt kappaleesta tai oikeastaan artistin hieman ärsyttävän kuuloisesta äänestä, mutta tämäkin alkoi toimimaan useampien kuuntelukertojen jälkeen ja jää päähän soimaan vähän turhankin hanakasti. Todella ilahduttavaa, ettei tähän ole ympätty ainuttakaan englanninkielistä kohtaa vaan kappale on ja pysyy koko ajan italiankielisenä, tosin välissä kuullaan pieni pätkä Mahmoodin toista äidinkieltä, arabiaa.

5. Luca Hänni - She Got Me (Sveitsi)
Sveitsin viisu on mun tämän vuoden guilty pleasure. Tai ei oikeastaan, koska en tunne pätkääkään syyllisyyttä että pidän tästä. Rytmikäs ja energinen tanssibiisi, joka tempaa mukaansa jokaisella kuuntelukerralla ja saa jalat pakostakin vipattamaan. Pidin kovasti myös semifinaali-livestä, vaikka jännitin hieman etukäteen pystyykö Luca laulamaan kunnolla vauhdikkaiden tanssiliikkeiden lomassa. Ihan hyvinhän se sujui vaikka välillä vähän hengästyttikin.

6. Kate Miller-Heidke - Zero Gravity (Australia)
Australia oli aikaisemmin listani keskivaiheilla eli ei mitenkään kovin korkealla, mutta tiistain spektaakkelimainen live-esitys nosti kappaleen aivan uusiin sfääreihin ja sen myötä listani kärkipaikoille. Australian esitystä oli todellakin ilo katsella ja kuunnella, niin hieno se oli ja Kate lauloi enkelimäisen ihanasti. Ihan kylmät väreet tuli. En yhtään ihmettelisi, jos tämä sijoittuisi finaalissa hyvinkin korkealle.

7. Lake Malawi - Friend of A Friend (Tšekki)
Tässä tapahtui samanlainen ilmiö kuin Australian kanssa. Pidin tätä kappaletta aluksi ihan kivana, joskin hieman rasittavana renkutuksena, mutta live-esitys sai minut niin hyvälle tuulelle ja hymyilemään, etten voinut muuta kuin nostaa sijoitusta paljon korkeammalle. Niin pirteä kappale ja sympaattisen oloisia poikia :)

Euroviisuihin on enää reilut kaksi viikkoa, hurraa!
Viime vuoden viisut jouduttiin perumaan pandemian takia, mutta tänä vuonna viisut tosiaan järjestetään, tavalla tai toisella, satavarmasti. EBU laati jo viime vuonna kolmen vaihtoehtoisen skenaarion suunnitelman, jonka puitteissa viisut pystyttäisiin järjestämään riippuen siitä mikä sen hetkinen pandemiatilanne on. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan skenaario B olisi siis toteutumassa, eli kaikkien artistien (pl. Australian Montaigne) olisi tarkoitus esiintyä livenä Rotterdamin Ahoy-areenalla ja hyvässä lykyssä jopa rajoitettu määrä paikallista liveyleisöä pääsee paikan päälle. Hieno homma, odotan suurella mielenkiinnolla miltä ensimmäiset (ja toivottavasti viimeiset) korona-ajan viisut näyttävät ja millaisiin luoviin ratkaisuihin on turvauduttu esim. Green Roomin istumajärjestelyissä/haastatteluissa nyt kun lähikontakteja joudutaan välttelemään.
Edit: Yleisön mukanaolo vahvistettu

Sitten tämän vuoden viisukappaleista. Aloitin läpikäymään vuoden viisutarjontaa reilu kuukausi sitten ja pakko myöntää, etten hirveästi jaksa innostua kovinkaan monesta kappaleesta. Aidosti hyvät kappaleet on laskettavissa yhden käden sormilla ja loput menee just ja just taustamusiikkina, mutta ilman viisukontekstia en todellakaan viitsisi niitä vapaaehtoisesti kuunnella. Venäjän kappaleen jouduin jopa heivaamaan kokonaan pois viisusoittolistalta, sen verran hirveää mölinää ettei korvat ja hermot kestäneet enää yhtään enempää. Viime vuonna Venäjä oli kakkossuosikkini ja tänä vuonna tosiaan pahnanpohjimmaisena, pudotus on siis melkoinen. Australian viisu menee myös siinä rajoilla, että pystyykö kuuntelemaan ilman päänsärkyä ja armotonta vit***sta, mutta toistaiseksi se on saanut jäädä soittolistalle, on se kuitenkin Venäjään verrattuna hivenen siedettävämpi tekele. Muita mainittavia hirvityksiä ei sitten olekaan, tosin balladiosastolta Georgia ja Pohjois-Makedonia ovat ihan omaa luokkaansa mitä tulee tylsyyteen ja unohdettavuuteen, plus sekoitan ne jatkuvasti toisiinsa, samanlaisia unipillereitä kun ovat kummatkin. Balladeja on muuten tänä vuonna mukana ennätyksellisen vähän, mikä on ehdottomasti hurraamisen arvoinen asia, sillä en ole koskaan ollut mikään suuri viisuballadien ystävä. Tänä vuonna vähäisten balladien joukosta ainoastaan Sveitsi kolahtaa, muita pystyn hädin tuskin kuuntelemaan nukahtamatta.

Kun tuossa aiemmin mainitsin että aidosti hyvät kappaleet on laskettavissa yhden käden sormilla, niin voin iloisena ja hyvin ylpeänä paljastaa että Suomi kuuluu hyvin vahvasti tähän joukkoon! Blind Channelin Dark Side on ehdottomasti tämän vuoden viisutarjonnan kirkkaimpia helmiä, suorastaan raikas tuulahdus tunkkaisten pop-renkutusten ja tappotylsien balladien keskellä, ja tätä mieltä olen aidosti yhtään kotiinpäin vetämättä, sillä pitäisin kappaleesta aivan yhtä paljon vaikka se olisi jonkun muun maan edustusviisu. Nyt vain sattui käymään niinkin hyvä munkki, että juuri se oma ykkössuosikki (kyllä, luit aivan oikein) sattui tulemaan omasta rakkkaasta kotimaasta :D. Aiemmat Suomen viisukipaleet eivät ole minulta juurikaan kehuja saaneet (poikkeuksena vuodet 2006, 2011 ja 2014), lähinnä olen lyönyt päätäni seinään ja kiroillut, miten taas lähetettiin aivan väärä kappale Suomea edustamaan ja miten taas jäädään ilman finaalipaikkaa yhyhyy, mutta nyt tällaiset tunnelmat loistavat täysin poissaolollaan ja olen vain yhtä hymyä, sillä kerrankin Suomella on kappale josta itse pidän kovasti ja jolla on sen lisäksi myös varsin realistiset mahdollisuudet sijoittua viisuissa mukavasti. Dark Side on viisufanien keskuudessa erittäin tykätty ja uppoaa varmasti myös ns. taviskatsojiinkin siinä määrin, että finaalissa ollaan ihan heittämällä. Raatisuosio on Suomen kohdalla vielä iso kysymysmerkki, mutta on vähän sellainen kutina ettei sieltä suunnalta ole välttämättä hirveästi pisteitä tulossa. Finaaliin Suomi kyllä pääsee jo pelkkien puhelinäänten avulla, siitä ei ole epäilystäkään, mutta finaalisijoitus riippuu aika pitkälti siitä kuinka suopeasti raadit suhtautuvat Suomen riehakkaaseen ja ei-niin-tyypilliseen viisuesitykseen.
Viisuesityksestä puheen ollen, se lavatoteutus mikä nähtiin UMK:ssä oli ihan täydellinen niin valoista, taustascreeneistä kuin bändin vaatetuksesta lähtien (pelkistetty musta toimii aina) joten toivottavasti sitä ei mennä kauheasti muuttamaan. Mitään ylimääräistä roinaa ei lavalle tarvitse tuoda, eikä välttämättä edes niitä pyrojakaan, nekin on jo niin nähty. UMK-livessä kameratyöskentely oli vähän sekavaa, mutta eiköhän sekin näytä varsinaisessa viisuesityksessä paljon paremmalta. Eli kamera-ajot kohdilleen ja pientä hienosäätöä itse lavashow'hun, niin hyvä tulee.


Ja vielä tähän loppuun perinteinen listaus omista suosikeista, kas näin:

1. Blind Channel - Dark Side (Suomi) ♥
2. The Roop - Discoteque (Liettua) ♥
3. Måneskin - Zitti E Buoni (Italia) ♥
________________________________________
4. Go_A - Шум (Ukraina)
5. TIX - Fallen Angel (Norja)
6. Fyr & Flamme - Øve Os På Hinanden (Tanska)
7. Daði og Gagnamagnið - 10 Years (Islanti)
8. Hooverphonic - The Wrong Place (Belgia)
9. Gjon's Tears - Tout l’univers (Sveitsi)
10. James Newman - Embers (Iso-Britannia)

Ah, kylläpä tuntui hyvältä rankata Suomi ensimmäiseksi! Liettua ja Italia ovat myös aivan loistavia kumpainenkin, nämä tulevat jäämään soittolistalleni vielä pitkäksi aikaa. Ilman tätä kolmikkoa viisuvuosi 2021 olisikin tasoltaan huomattavasti heikompi. Norja olisi muuten päässyt heittämällä 2. sijalle mikäli olisi valinnut KEiiNOn, mutta joutuu nyt valitettavasti "tyytymään" 5. sijaan :D


Bonuksena listaan vielä pandemiavuoden 2020 parhaat:

1. The Roop - On Fire (Liettua)
2. Little Big - Uno (Venäjä)
3. Ben Dolic - Violent Thing (Saksa)
4. Gjon's Tears - Répondez-moi (Sveitsi)
5. Daði og Gagnamagnið - Think About Things (Islanti)
6. Go_A - Solovey (Ukraina)
7. Aksel - Looking Back (Suomi)
8. Diodato - Fai Rumore (Italia)
9. James Newman - My Last Breath (Iso-Britannia)
10. Blas Cantó - Universo (Espanja)

*boulevard of broken dreams soi taustalla*
Näitä ja 31 muuta ei koskaan päästy näkemään viisulavalla asti

Euroviisujen ensimmäinen semifinaali koittaakin jo tänä iltana ja pitäähän sen takia tulla kirjoittelemaan vähän tämän vuoden viisuista.

Viisubiiseihin tutustuin ensimmäisen kerran menneillä viikoilla Ylen Viisukupla-ohjelman kautta. Olin satunnaisesti käynyt taas kurkkimassa Viisukuppilan keskusteluja Blind Channelista ja kisapaikan korona-järjestelyistä, mutta siinäpä se. Lisäksi olin aika varma, että mitään ennakkokuuntelua ei enää järjestetä, mutta olikin positiivinen yllätys törmätä tuollaiseen ohjelmaan. Jostain syystä se puoliksi ruotsiksi puhuminen ei edes ärsyttänyt, tosin tuomaristossa olisi ollut yllin ja kyllin parantamisen varaa... Parasta koko esikuuntelussa oli kuitenkin päällikkö Marco Bjurström kommentteineen, niille valituksille sai nauraa ihan katketakseen (ja vastasivat usein aika lähelle omiakin mietteitäni). Päällimmäisenä ajatuksena tämän vuoden biiseistä jäi jälleen kerran balladien runsaus. Miten ollakaan, että joka vuosi Euroviisuista on noussut ensimmäisenä eteen unettavien jollotusten lukumäärä, vaikka en nyt osaakaan edes sanoa, että onko tämä vuosi enemmän vai vähemmän balladintäyteinen kuin mitä ennen. Lisäksi kappaleista jäi mieleen homoihmiset värikkäissä vaatteissa ja 18-vuotiaat tytöt pyllistämässä ilman alaosaa, joten onneksi elämässä ja viisuissa on jotain tuttuutta edelleen! Oli joukossa toki hyviäkin biisejä, joista lisää tuonnempana. Mitään erityisen runsasta top-listausta ei kuitenkaan pystynyt tekemään, mielestäni nyt oli jotenkin paljon aikaisempaa tasaisempaa ja tasapaksumpaa ja hyvät biisit olivat hyviä tasaisesti, eikä siis mitään erityisen huippubiisejä löytynyt kovinkaan montaa. Kuvottavia kammotuksiakaan ei ihme kyllä oikein ollut (mieleen tulee ehkä huonoimpina Malta, Liettua, Australia ja Venäjä), joten tänä vuonna on aika tasainen taso noin yleisesti kerran-pari kuuntelun perusteella.

Sanottakoon muuten tähän väliin se, että Euroviisuja on tosiaan tullut seurattua kohta jo 20 vuotta, kaikki kappaleet on kuunneltu ja esikuunneltu ja lähetykset katseltu joinain vuosina toiseenkin kertaan. Mutta viime vuoden kappaleita en ole kuunnellut ollenkaan. En millään voi kutsua itseäni miksikään aktiiviseksi faniksi, mutta ainakin oman tuttavapiirini mittapuulla yhdeksi harvoista, joka katselee aina finaalin. Ja ainoaksi, joka katselee semifinaalit ja todellakin myös erittäin ainoaksi, joka Ylen esikuuntelee kaikki kappaleet etukäteen. Vuosi 2020 jäi silti täysin totaalisesti väliin, koska ei vaan ollut pienintäkään mielenkiintoa kuunnella biisejä kilpailusta, jota ei koskaan järjestetä... Paljon meni biisejä hukkaan ja varmasti siellä jokunen hyvä olisi ollutkin, mutta tuskinpa niitä tulee koskaan tulevaisuudessakaan enää kuunneltua. Suomen kappaleeseenkin tutustuin ensimmäisen kerran vasta joskus kuukausi UMK:n jälkeen ja olen aika varma siitä, että en ole sitä kertaakaan jaksanut edes loppuun asti kuunnella. En aivan totta puhuakseni edes muista millainen se oli tai mikä sen nimikään oli. Vuosi 2020 on jäänyt siis sataprosenttisesti väliin, mutta onneksi viisut tulevat jälleen tänä vuonna ja ehkä tämänkin illan semifinaalia odottaa parin vuoden mittaisen tauon jälkeen entistäkin enemmän! Edellisen kerran viisuja ja nimenomaan siis finaalia tulikin, ihme kyllä, katsottua vähän isommalla porukalla ja puolituntemattomien seurassa. Miten lie tilanne eskaloituikin sellaiseksi, mutta hauskaa oli yhdessä kauhistella Madonnan kamaluutta. Kyllä siinä jotenkin ihan eri fiilikseen pääsee, kun jossain isossa porukassa jotain yhdessä katsellaan, vaikka itse taisin olla se ilonpilaaja antaessani kaikelle pieniä pisteitä. Muistaakseni avasin myös uuden oluen jokaisen esityksen alkaessa, joten ilta oli sen mukainen.

UMK 2021 jäi muuten myös täysin katsomatta, koska sinä päivänä piti muuttaa hiki hatussa takaisin Tampereelle. UMK:n biisit olivat toki kantautuneet jo aiemmin korviini ja olihan tämä Dark Side ainoa mahdollinen valinta edustajaksemme. Ei siellä ollut mitään muuta, jolla olisi ollut edes orastavat mahdollisuudet viisukarkeloihin. Blind Channel oli nimenä tuttu bändi ja muistaakseni sellainen on saattanut esiintyä myös joillain käymilläni saatananpalvonta-hevifestivaaleilla, mutta enpä siitä sitten mitään muuta tiennytkään. Lähtökohtaisesti silti erittäin piristävä ajatus, että tarjolla on jotain muuta kuin Saara Aaltoa ja Pertti Kurikkaa. Blind Channelin kappale ei ole mikään maailmaa mullistava vaan enemmänkin se monesti haukuttu Linkin Park -kopio, joka on keksitty jo vuonna 2000, mutta vihdoinkin Suomi palaa perinteiseen metalliviisuun ja hevillä emme häviä!!1 Kuten Chico sanoi, biisi erottuu selvästi tämän vuoden muista renkutuksista/balladeista ja on hienosti erilainen. Finaaliin ainakin mennään selvästi ja pääasiana pidän etenkin sitä, että televisiota katsellessa ei tarvitse hävetä silmät päästään omaa kansallisuuttaan, kuten monesti nykyään pitää tehdä esim. urheilun saralla.

Tämän vuoden suurin suosikkini ei kuitenkaan ole Suomi hevisormet pystyssä, vaan suosikkini on Ukraina. Ihan ehdottomasti. Se oli kyllä mitä huikein halolla päähän- efekti, kun se biisi tuli Ylen Viisukuplan aikana. Olin jo ehtinyt vaipua siinä sohvalla makoillessa pieneen katatoniseen koomaan ja selailin vaan autotunella Jodelia, kunnes havahduin että mitä täällä tapahtuu. Joka vuosi viisuista on tavannut löytymään yksi selkeä ykkössuosikki, ja tänä vuonna se on yllättäen tämä vanha kommunistisen kansantasavallan perinnelaulu. Koko kappale on alusta alkaen hieno, mutta se loppubiletys on vielä oikea kirsikka kakun päälle. Tuli myös kuunneltua Shumin alkuperäinen versio, joka oli kyllä aivan yhtä hyvä ja seijoo veijoo seijoo veijoo. Ehkä tämä nykyinen versio voittaa millimetrin verran niin videollisesti kuin musiikillisesti, mutta alkuperäinenkin on täyttä timanttia. Sattumalta Ukrainan musiikkivideot ovat myös olleet tämän vuoden parhaimmat traktorilla ajeluineen ja koronapukuineen. Maisematkin ovat hauskasti tuttuja, koska tuli jonain vuonna käytyä tuon räjähtäneen ydinvoimalan pihalla. Täydet 12 pistettä!

Ukraina ja Suomi ovat siis ne selkeästi parhaat. Otin tuohon alla olevaan top-listaukseen mukaan myös Sveitsin ja Kyproksen, jotka ovat ihan hyviä. Tuskastuttavien balladien seassa Sveitsi on iloinen poikkeus, vaikka eipä sitä silti montaa kertaa jaksa kuunnella :D. Kypros myös on muista kappaleista erottuva ja mukavan dramaattinen. Olin muuten aivan varma, että laulaja on sama muija kuin edelliskerralla, mutta ilmeisesti näin ei olekaan?? Muita selkeitä suosikiksi asti kohonneita kappaleita en valitettavasti löytänyt, koska kuten sanoin, suurin osa kappaleista on melko tasaista tasoa ok.

1. Go_A - Шум (Ukraina)
2. Blind Channel - Dark Side (Suomi)
3. Gjon's Tears - Tout l’univers (Sveitsi)
4. Elena Tsagrinou - El Diablo (Kypros)


Edit: (22.5.) Semifinaalit on kisattu ja muutaman tunnin kuluttua on viimeinkin viisufinaali! Live-esitysten myötä top-lista kasvoi ihan kymmeneen asti ja suosikit sekä inhokit muuttuivat muutenkin. Kärkipää pysyy samana, mutta monia muita esityksiä nousi suosikkilistalle asti. Eniten kuitenkin toivon, että tällä hetkellä suurin ennakkosuosikki Italia ei lopulta voittaisi, koska ei se niiden biisi nyt niiiiin hyvä ole ja olisi mahtia, jos pisteidenlasku olisi loppuun asti mahdollisimman jännittävää. Olen valmis julistamaan Ukrainan biisin kaikkien aikojen toiseksi parhaimmaksi euroviisuksi heti Lordin jälkeen, se on aivan käsittämättömän mahtava kappale, jota on viime päivinä tullut luukutettua satoja kertoja. Ei ainakaan tule mieleen, että mikään toinen biisi olisi kolahtanut yhtä kovaa viimeiseen vuosikymmeneen. Tässä lopullinen top-10:

1. Go_A - Шум (Ukraina)
2. Blind Channel - Dark Side (Suomi)
3. Elena Tsagrinou - El Diablo (Kypros)
4. The Roop - Discoteque (Liettua)
5. Gjon's Tears - Tout l’univers (Sveitsi)
6. Daði og Gagnamagnið - 10 Years (Islanti)
7. Tusse - Voices (Ruotsi)
8. Måneskin - Zitti E Buoni (Italia)
9. Efendi - Mata Hari (Azerbaidžan)
10. Eden Alene - Set Me Free (Israel)

Hey ho, let's go! Euroviisut on jo ensi viikolla \o/

Torinon Pala Olimpicossa onkin ollut tällä viikolla täysi tohina päällä, sillä viisuesitysten harjoitukset ovat käynnissä. Itselläni ei ole ollut tapana seurata harjoituksia, sillä haluan nähdä viisuesitykset ensimmäisen kerran vasta h-hetkellä (semifinaalissa tai finaalissa), mutta sen verran utelias kuitenkin olen että Suomen esitystä pitää kurkkia aina hieman etukäteen. Youtuben puolelta löytyikin pätkät molemmista Suomen harjoituksista: ~kliks ja ~kliks
Kuten noista lyhyistä pätkistä voimme todeta, Suomea tänä vuonna edustavan The Rasmuksen lavashow on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen. UMK:ssa nähdyt animaatiot loistavat poissaolollaan ja tilalle on tuotu, öööh... isoja mustia ilmapalloja? UMK:n instagram-sivuilla kuvailtiin ilmapallojen olevan eräänlaisia energianvahvistimia jotka reagoivat kosketukseen. No jaa, noissa harkkapätkissä ilmapallot lähinnä möllöttivät paikoillaan (yksi palloista sentään loisti kirkkaana), mutta ehkäpä näemme niissä enemmän elonmerkkejä vasta itse semifinaalissa. Tai ehkä niiden on tarkoituskin vain möllöttää paikoillaan, mene ja tiedä.

Kokonaisuutena lavashow näytti kuitenkin paljon paremmalta kuin UMK:ssä. Itseäni häiritsi UMK:n esityksessä ne kököt animaatiohahmot, joten olen erittäin tyytyväinen ettei niitä nähdä viisulavalla. Lyriikkavideosta tuttu keltamusta teema on sentään säilytetty ja sitä on korostettu entisestään. Visuaalinen puoli näyttäisi siis melko lupaavalta, nuo ilmapallot toki hieman mietityttää ja herättää kysymyksiä, sillä en ole vieläkään varma miten ne saadaan toimimaan yksi yhteen biisin ja esityksen kanssa. Toinen ilmassa leijuva (hehheh) kysymysmerkki on Laurin livelaulu ja onko se parantunut tarpeeksi siitä, mitä se oli UMK:n esityksessä, nimittäin siinä se kuulosti välillä melko vaivalloiselta ja hengästyneeltä. Harkkapätkissä laulu sentään kuulosti ihan hyvältä, mutta en kuitenkaan vielä uskalla huokaista helpotuksesta. On ihan äärimmäisen tärkeää, että lavashow menee kaikilta osin nappiin sillä Suomi esiintyy 2. semifinaalin ensimmäisenä ja siltä paikalta on vaikea päästä finaaliin, ellei esitys tee lähtemätöntä vaikutusta yleisöön. Suomi on tänä(kin) vuonna viisufanien parissa varsin tykätty ja myös finaalipaikkaan uskotaan vahvasti niin vedonlyönneissä kuin epävirallisissa veikkauksissakin. Meillä on siis tältä osin varsin hyvin pullat uunissa ja finaalipaikka lähes selviö, KUNHAN vain live onnistuu ja Lauri laulaa vähintäänkin kelvollisesti. The Rasmuksella on toki laaja ja uskollinen fanikunta ympäri Eurooppaa eli varmasti ääniä satelee, lauloi Lauri sitten miten tahansa, mutta en usko että pelkästään fanien äänillä päästään finaaliin vaan tarvitaan vetoapua muultakin yleisöltä (+ juryltä), ja siksi onnistuneen liven tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Biisistä itsessään en ole missään vaiheessa ollut huolissani, sillä Jezebel on tosiaan saanut viisufaneilta varsin hyvän vastaanoton enkä näkisi miksei se voisi upota myös raateihin ja ns. taviskatsojiin. Jezebel on kappaleena sellaista tuttua ja turvallista poprockia, jolle löytyy oma vankka kuuntelijakuntansa, on toki ehkä aavistuksen verran soundeiltaan vanhanaikainen, mutta toisaalta tarvitseeko kaiken aina kuulostaakaan niin hirveän modernilta? Se että kappale kuulostaa vanhanaikaiselta tai siltä kuin se olisi tehty jonain tiettynä menneenä vuosikymmenenä ei tee siitä automaattisesti huonoa. Blind Channelin Dark Sideäkin moitittiin 2000-luvun alun nu-metal/Linkin Park rip-offiksi, mutta niin se vain ylsi finaalissa kuudenneksi (puhelinäänissä neljäs!) ja luultavasti olisi sijoittunut vieläkin paremmin ellei Måneskin olisi ollut viemässä osaa rock-kansan äänistä. Mainittakoon vielä, että The Rasmuksen lisäksi viisuissa on mukana kolme muutakin rock-yhtyettä/esitystä (San Marino, Bulgaria, Tanska), mutta nämä ovat sen verran surkeita ja epäsuosittuja että tulevat melko varmasti karsiutumaan semeissä, eli ei todellakaan pelkoa että nämä söisivät meiltä ääniä finaalissa, koska sinnehän ne eivät pääse toisin kuin Suomi :D. Ja kyllä, uskon tosiaan vahvasti että Suomi on toista vuotta peräkkäin finaalissa. Ainoastaan vain täysin penkin alle mennyt live voi viedä meiltä varman finaalipaikan, mutta ainakin noissa harkkapätkissä homma näytti olevan hallussa, lavashow'n visuaaliseen ilmeeseen on selkeästi panostettu (aloin jo pikkuhiljaa lämpenemään tuolle ilmapalloidealle) eikä Laurikaan enää kuulostanut niin kamalalta kuin UMK:ssä. Kyllä minulla on aika vahva luotto siihen että kaikki menee nappiin ja näemme jälleen 2. semifinaalin jatkoonmenijöiden joukossa kauniin siniristilippumme.

Sitten yleisesti tämän vuoden edustuskappaleista. Olen nyt kuunnellut tämän vuoden tarjontaa ahkerasti kohta kahden kuukauden ajan ja täten totean, että kappaleiden yleistaso on ihan tyydyttävä. Vielä kaksi viikkoa sitten olisin räyhännyt että taso on surkein miesmuistiin, mutta nyt ihan viime päivinä mielipide on hieman muuttunut myönteisempään suuntaan. Tokikaan tästä sekalaisesta sakista ei löytynyt kuin kourallinen kappaleita, joista voin sanoa aidosti ja täydellä intohimolla pitäväni, mutta ei ne loputkaan kappaleet täysin kuuntelukelvottomia ole, paitsi nyt ehkä Georgia (inhokkiviisumaani ei pettänyt taaskaan <3) ja Latvia :D. Ihan tyytyväinen siis olen. Kuka sitten voittaa tänä vuonna viisut? No, suurimpia ennakkosuosikkeja ovat ainakin Ukraina, Ruotsi (ylläri), isäntämaa Italia, sekä hieman yllättäen myös Iso-Britannia. Eli eiköhän joku näistä sen voiton vie, veikkaisin Ruotsia vaikka itse en niin kappaleesta perustakaan. Satavarmaa on ainakin se, että Ukraina tulee saamaan massiivisen määrän (sympatia)ääniä ympäri Eurooppaa ja voi olla hyvinkin teleäänten ykkönen, mutta todennäköisesti raadit eivät arvosta Ukrainaa aivan yhtä korkealle (raadin luulisi arvioivan kappaletta/esitystä vain musiikillisten perustein). Eiköhän Ukrainalle kuitenkin näillä spekseillä irtoa sija top 5:n puolelta, voittoon en sentään ihan jaksa uskoa. En toki pistäisi Ukrainan voittoa pahakseni, kappalekin on omasta mielestäni paljon parempi mitä Ruotsilla, tosin en vain jaksaisi kuunnella viisujen jälkeen valitusta miten Ukraina voitti ainoastaan säälistä ja kuinka epäreilua Ukrainan osallistuminen ylipäätään oli muita kilpailijoita kohtaan. Eli siinä mielessä olisi ehkä parempi jos Ukraina päätyisi 2.-5. sijalle, voitto kun aiheuttaisi vain liikaa draamaa ja pahoittuneita mieliä. Kyllähän se on aika selvää, ettei Ukraina olisi suuri fanisuosikki ja vedonlyöntilistan ykkönen pelkästään musiikillisista syistä vaan kyllä tässä sijoituksessa painaa paljon myös sota ja sen aiheuttamat vahvat sympatiat Ukrainan kansaa kohtaan. Itse olen kuitenkin uskossani järkkymätön ja väitän edelleen, että Ruotsi vie nämä kisat. Toivottavasti olen väärässä, sillä Ruotsin voitto olisi aivan liian ennalta-arvattava ja tylsä lopputulos eikä se kappalekaan tosiaan ole mielestäni mitenkään järin ihmeellinen, vaikka ymmärrän kyllä miksi niin monet pitävät siitä. No, voittaa kuka voittaa, eipä sillä nyt mitään järin suurta merkitystä ole :D. Kunhan se ei ole Ruotsi.


Ja vielä tähän loppuun perinteinen listaus omista suosikeista, kas näin:


1. Alvan & Ahez - Fulenn (Ranska)
Ranska kyllä löi minut aivan ällikällä tämän vuoden viisullaan, nyt on muuten kova bängeri! Rakkautta ensikuuntelulla, sitä se todellakin oli, eikä kappaleen lumovoima ole karissut minnekään vaikka olen viimeisen kahden kuukauden aikana luukuttanut tätä lähes päivittäin. Ihan äärimmäisen kiehtova ja mukaansatempaava etnoreivailu, näitä ei voi koskaan olla viisuissa liikaa! Kappaleen kiehtovuutta lisää myös se että siinä lauletaan kokonaan bretonin kielellä, sitä ei olekaan kuultu viisuissa kuin vain kerran aiemmin. Todella rohkea veto Ranskalta lähettää viisuihin jotain aivan erilaista kuin mitä maalta yleensä on totuttu kuulemaan, mutta voi pojat, kyllä kannatti! Minä tykkään, ja niin tykkää kommenttien perusteella moni muukin. Ihan ylivoimainen suosikkini tänä vuonna, kappale natsaa kyllä ihan sataprosenttisesti meikän musiikkimakuun.

2. S10 - De Diepte (Alankomaat)
Ai että, miten ihanan haikea ja melankolinen tämä Alankomaiden viisu. Tämän pariin onkin aina mukava rauhoittua sen jälkeen kun on kuunnellut Ranskan viisua 20 kertaa putkeen :D. Tykkään todella paljon, kappaleen rentouttava tunnelma lumoaa ja vie mukanaan jokaisella kuuntelukerralla. Tulee jotenkin turvallinen ja lohdullinen olo, kun tätä kuuntelee. Ja ah, miten kauniilta hollannin kieli laulettuna kuulostaakaan!

3. LUM!X feat. Pia Maria - Halo (Itävalta)
LUM!X olikin minulle ennestään tuttu artisti, kyseinen kaveri on ollut nimittäin viime vuosina aika kovassa nosteessa EDM:n eli elektronisen tanssimusiikin saralla ja hänen tuottamiaan kappaleita olen kuullut jonkun verran mainittuun genreen keskittyviltä nettiradiokanavilta. Osasin siis jo hieman ennakkoon odottaa, millaista musiikkia sieltä on tulossa enkä joutunut pettymään, kyllä tämä aika tehokkaasti uppoaa meikäläiseen. Ei toki mitään kovin ihmeellistä tai maata mullistavaa omassa genressään, mutta näin viisukontekstissa kuitenkin mainio ja tarttuva ralli. Olen jo pitemmän aikaa kaivannut viisuihin tyylipuhdasta EDM:ää ja viimeinkin edes joku maa vastasi toiveeseeni. Kiitos Itävalta!

4. Subwoolfer - Give That Wolf a Banana (Norja)
Norja päätti sitten lähettää kisaan tällaisen kieli poskessa tehdyn huumorihuiskauksen, mutta hei, nehän on viisuissa just parhaita! Musiikillisesti ei toki kovin kummoinen tuotos, mutta kokonaisuus hassunhauskoista susikostyymeistä ja tanssikoreografiasta lähtien on kuitenkin sen verran riemastuttava ettei tästä voi oikein olla pitämättäkään. Muutenkin mukava piristysruiske kaikkien mitäänsanomattomien jollotusten seassa, tämä sentään jää mieleen ja saa hyvälle tuulelle, toisin kuin iso osa muista tämän vuoden viisuista.

5. The Rasmus - Jezebel (Suomi)
Jippii, Suomikin pääsi meikäläisen top-listalle. Ihan ilman sinivalkoisia lasejakin voin todeta, että Suomen kappale on ehdottomasti tämän surkean viisuvuoden kirkkainta kärkeä. Musiikillisesti laadukas ja ammattitaidolla tuotettua perushyvää poprockia, eli juuri sellaista mitä The Rasmukselle voi odottaakin. Siis tämähän ei kuulosta ollenkaan perinteiseltä viisukappaleelta vaan ihan The Rasmukselta, ja sehän on vain positiivinen juttu! Kappaletta on moitittu kommenteissa usein vanhanaikaiseksi ja sitä se soundeiltaan kieltämättä hieman onkin, mutta tällaisena parantumattona nostalgikkona en pidä sitä lainkaan huonona asiana vaan pikemminkin päinvastoin. En ole koskaan ollut mikään The Rasmus -fani eikä minusta viisujen myötä sellaista ole tulossakaan, mutta kyllä tämä biisi vaan kolahtaa ja tulee jäämään soittolistalleni vielä viisujen jälkeenkin.

6. Zdob şi Zdub & Fraţii Advahov - Trenuleţul (Moldova)
7. Konstrakta - In Corpore Sano (Serbia)
8. Kalush Orchestra - Stefania (Ukraina)

Tulipas Euroviisut tänä vuonna jotenkin tosi nopeasti! Melkein ehti jo hätä iskeä, että tällä kertaa en ehdi kuunnella kaikkia kappaleita läpi ennen semifinaaleja, mutta tulihan ne sitten ahmittua ja tällä viikolla en ole mitään muuta kuunnellutkaan kuin viisubiisejä nonstoppina. Totta kai UMK tuli katsottua, lähes kaikki Melodifestivalenin kilpailut sekä muutenkin luettua uutisia ja oltua perillä kaikista Euroviisujen tapahtumista, mutta itse kappaleiden kuunteleminen jäi huolestuttavan viime tippaan.

The Rasmuksen biisi on ihan ok. Tuntui vähän hölmöltä edes katsella koko Uuden Musiikin Kilpailua, koska voittaja oli ollut selvillä jo ehdokkaiden nimien julkaisemisesta asti. Eikä siellä lopulta mitään muita kovin varteenotettavia vaihtoehtoja The Rasmukselle olisi ollutkaan - ihan kohtalaisen hyviä kappaleita, mutta ei sellaisia joita olisin voinut kuvitella Euroviisujen lavalle (saati sitten finaaliin asti). The Rasmuksen jatkoon pääsyä Torinon toisesta semifinaalista en epäillyt hetkeäkään ja onneksi näin myös tapahtui, kyllä tunnetut bändit edes jokseenkin hyvillä kappaleilla vaan pärjäävät. Euroviisujen taso on tänä vuonna sen verran unettavaa, että olisi ollut kyllä valtava vääryys jos olisimme jonkin laskuvirheen takia jääneet semifinaaliin. Biisi ei kuitenkaan mikään tajunnanräjäyttävä ole + huono arpaonni sekä semifinaalin että finaalin esiintymispaikoissa, joten top-15 asti pääseminen olisi jo todella hieno saavutus. Kymmenen kärjestä en jaksa edes unelmoida, mutta toivottavasti ei ihan minnekään sijan 20 tietämille jäätäisi. En ole muuten koskaan juurikaan välittänyt The Rasmuksesta, toki hitit tiedän ja näin, eikä Jezebel myöskään ole sellainen biisi jota olisin kevään aikana kertaakaan erityisestä omasta halustani kuunnellut, toisin kuin esimerkiksi Dark Sidea kuuntelin vuosi sitten ahkerasti. Siitä huolimatta Jezebel on kuitenkin ihan kärkipäätä nyt kaikki tämän vuoden viisukappaleet kuunneltuani, erottuu kyllä helposti sieltä massan seasta! Jotenkin bändistä on jäänyt aina mieleen Laurin heikohko laulu ja ikävä kyllä viisuissakin tämä näkyi, erityisesti biisin alku oli valitettavasti aivan kammottavaa :D. Kertosäkeessä onneksi ääni ja meno parani ja lavashowkin näyttää ihan hienolta ilmapallojen kanssa (ja Lauri ilman paitaa).

Kappaleiden taso tosiaan järkyttää hieman vieläkin, etenkin kun katsoin äsken järjestyksessä illan finaalin esitykset ja edelleen joukossa on ihan liikaa hitaita jollotuksia. Jotkut niistä ovat parempia kuin toiset, kuten Puola, mutta suurin osa on ehtaa vessataukomusiikkia. Mitään yhtä selkeän ylivoimaista suosikkia ei myöskään ole, toisin kuin esimerkiksi viime vuoden Ukraina on mielestäni edelleen kaikkien aikojen paras viisukappale ja sitä tulee vieläkin kuunneltua. Suosikkibiisieni lista on siis hyvin tasainen, vaikka Moldova toki on nyt loppuviikon aikana noussut ykköspaikalle ja siellä myös pysyy. Moldovan musiikkivideo meni vähän ohi, mutta biisi pääsi kaikkiin oikeuksiinsa livenä lavalla ja ko. bändin aikaisemmatkin edustuskappaleet ovat olleet vuosinaan ihan kirkkainta kärkeä. Huikea hyvän mielen kappale, daddy junaäijä pomppimassa, viulu ja haitari, enköhän sitä tule illalla kerran tai pari äänestämään.

Tykkään tosi paljon myös Ruotsin kappaleesta, vaikka en olisikaan juuri sitä lähettänyt Melodifestivalenista jatkoon. Ylivoimainen lempparini oli Anders Bagge ja hänen biisinsä olisi ollut tämän vuoden paras viisukappale ohi Moldovankin. Myös Medinan olisin kelpuuttanut, mutta näköjään tämä Melodifestivalenin kolmanneksi paraskin kappale on ihan tarpeeksi kova, koska on noin korkealla suosikeissani :D. Serbia, Viro, Ranska ja Islanti ovat myös selvin lukemin tämän vuoden parhaimmistoa. Erityisesti Serbia on jotenkin niin hämmentävän outo ja vähän kuvottavakin esityksineen ja sanoituksineen, että se muuttuu jo hyväksi, ja kenties siinä on potentiaalia nousta finaalin aikana ihan jopa kakkossuosikikseni. Ukrainaa en voinut sietääkään aluksi, mutta on kuin vaivihkaa kohonnut myös tämän vuoden parhaimmiston joukkoon. Rap-osuus on edelleen luokattoman kamalaa kuultavaa, mutta se kansanmusiikki-älämölö nostaa jo yksistään biisin näin korkealle. En kuitenkaan haluaisi, että se voittaisi ylivoimaisesti ihan vain sodan takia, ja mieluisa lopputulos olisikin joku toinen tai kolmas sija. Olisipa joskus Euroviisut ilman liian selkeitä ennakkosuosikkeja, jotta jännitys säilyisi loppuun asti... En silti sen enempää toivo Ruotsinkaan voittoa, oikeastaan en osaa sanoa mitä maata erityisesti toivoisin voittajaksi. Italia voisi olla hyvä kompromissi, tulisipa nähtyä myös omankin elämän aikana harvinaiset peräkkäiset voitot.

Ja vielä tähän loppuun perinteinen listaus omista suosikeista, kas näin:

1. Zdob şi Zdub & Fraţii Advahov - Trenuleţul (Moldova)
2. Cornelia Jakobs - Hold Me Closer (Ruotsi)
3. Konstrakta - In Corpore Sano (Serbia)
4. The Rasmus - Jezebel (Suomi)
5. Stefan - Hope (Viro)
6. Kalush Orchestra - Stefania (Ukraina)
7. Alvan & Ahez - Fulenn (Ranska)
8. Systur - Með hækkandi sól (Islanti)

Ja nämä kappaleet olisi aivan ehdottomasti pitänyt nähdä myös finaalissa, harmi kun karsiutuivat täydellä vääryydellä:

• LUM!X feat. Pia Maria - Halo (Itävalta)
• Achille Lauro - Stripper (San Marino)
• Ronela Hajati - Sekret (Albania)

Huom! Tämä teksti on kirjoitettu 8.5, oli pieniä teknisiä vaikeuksia lähettämisen kanssa eikä postaus meinannut mennä millään perille, mutta nyt asia on ratkaistu~

Kappas, niin se vaan on taas vuosi vierähtänyt ja viisuviikko on jälleen käynnissä, ensimmäinen semifinaali kisataan jo huomenna!
Nythän onkin muuten tulossa suomalaisittain varsin jännittävät viisut, sillä Suomi on yksi isoista ennakkosuosikeista ja ollut jo pitkän tovin vedonlyöntilistan kakkosena. Tuntuu kyllä ihan epätodelliselta että Suomen kohdalla on puhuttu jopa mahdollisesta viisuvoitosta (!!!), ensimmäistä kertaa ikinä, sillä muistaakseni edes Lordille ei etukäteen povattu voittoa (hyvää sijoitusta kylläkin), ainakaan tällaisessa mittakaavassa. Että kyllä tässä vaan melkoisen mielenkiintoisista asemista lähdetään tämän vuoden kisaan ja tosiaan se että meidän ykkösvastustajamme on Ruotsin Loreen, tekee tästä vain entistä kutkuttavampaa. Mikäänhän ei piristä mieltä ja nostata sykettä kuin klassinen Suomi-Ruotsi -maaottelu, oli sitten kyse viisuista, urheilusta tai ihan mistä vaan.

Eli tilannehan on tosiaan se, että Ruotsi paistattelee vedonlyöntilistan ykkösenä (kirjoitushetkellä winning chance 39%) ja Suomi kakkosena (24%). Mainittakoon vielä, että ennen harjoitusklippien julkaisua Suomen voittoprosentti oli 14%, joten viimeaikainen nousu on ollut hurjaa. Samalla Ruotsin voittoprosentti on hieman tippunut, sillä ennen harjoituksia se oli muistaakseni hurjat 45%. Prosentit ja kertoimet elävät kuitenkin eniten semifinaalien jälkeen, ja mikäli Suomen semilive onnistuu päräyttämään ja saamaan siitä kunnon "momentumin" aikaiseksi (mikä on harjoitusklippien/kuvien perustella erittäin todennäköistä!), niin Suomen ja Ruotsin välinen rako tulee kaventumaan entisestään, ties vaikka Suomi menisi vielä ohikin. Ei pidä myöskään sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että Ruotsin ja Suomen rinnalle nousisi yllätyshaastaja tai jopa useampikin. En ole siis katsonut muiden kuin Suomen harjoitusklipit (en halua edelleenkään spoilaantua liikaa), mutta kommenttien perusteella ainakin Ranskan ja Israelin livet ovat vakuuttaneet, ja Ranska nousikin jo vedonlyöntilistan kolmannelle sijalle syrjäyttäen Ukrainan. On jopa arveltu, että Ranska saattaisi voittaa juryäänet, kun aiemmin Ruotsia pidettiin kovimpana jurysuosikkina. Sen sijaan Suomea on veikattu puhelinäänten ylivoimaiseksi voittajaksi, ja sehän totta tosiaan täysin mahdollista, meillä kun on todella tykki biisi ja mitä nyt harjoitusklipeistä on voinut päätellä, niin tulossa on myös todella tykki lavashow! Jokaiseen viisuvuoteen mahtuu toki floppaavia fanisuosikkeja, mutta Suomi ei todellakaan tule kuulumaan niihin, sillä näin kovalla biisillä ja näin kovalla hypellä floppaaminen ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista. Ja floppaamisella tarkoitan Suomen kohdalla sitä, että jäätäisiin finaalissa top 10:n ulkopuolelle.
Puhelinäänistä on siis hyvin suurella todennäköisyydellä tulossa kunnon pistepotti, mutta entäs sitten juryt? Niin, tätä onkin sitten vaikeampi ennustaa, mutta useimpina vuosina juryt ovat suosineet perinteisempiä, ns. radioystävällisiä kappaleita joita ovat esittäneet teknisesti taitavat laulajat ja vastaavasti taas vierastaneet Cha Cha Chan kaltaisia hassunhauskoja/outoja hulluttelubiisejä joissa laulutaito ei välttämättä ole ollut se ykkösjuttu. Tähän faktaan nojaten vähän kyllä pelkään, että juryt tulevat torppaamaan Suomen mahdollisen toisen viisuvoiton, sillä Suomen pitäisi olla jurypisteissä vähintäänkin top 5:ssa ja piste-erot kärkisijojen kesken mahdollisimman pieniä, jotta oltaisiin mukana voittokahinoissa. Jos esim. yksi maa (lue: Ruotsi) vetää jurypisteissä hirveän suuren kaulan perässä tuleviin (lue: Suomeen), niin silloin voi jo heittää hyvästit viisuvoitolle ja perua Nokia Arenan varaus ensi vuodelle. En ole suinkaan täysin heittänyt toivoani jurypisteiden suhteen, kaikkihan on aina mahdollista ja jurytkin voi joskus yllättää, mutta katsotaan... en kyllä tiedä miten selviän finaali-illan pisteidenjaosta, kun jo nyt pelkkä ajatuskin meinaa pistää hikoiluttamaan ja sykkeen nousemaan :D. Semifinaalin tuloksia voi sentään seurata levollisin mielin, sillä Suomi on 99,9%:n varmasti finaalissa. Heh, kerrankin näin!

Suomen kappale eli Käärijän Cha Cha Cha on tämän vuoden viisusuosikkini. Aivan ylivoimaisesti ja ihan ilman sinivalkoisia laseja. Ei siitä vaan pääse mihinkään, että tämän vuoden tarjonnasta yksikään muu kappale ei kolahda yhtä kovaa ja aiheuta samanlaisia mielihyvän väristyksiä kehossa kuin tämä maailmankaikkeuden kovin viisubängeri. Vieläkin ihan epäuskoinen fiilis, että nimenomaan Suomella on näin upea ja viisukontekstissa täysin uniikki kappale, joka on kaiken lisäksi vielä suomenkielinen! CCC:n UMK-esitys oli myös kaikessa camp-henkisyydessään todella mainio ja kekseliäs (en ikinä pääse yli niistä eurolavoista, tanssijoiden tekohampaista ja possujunasta ) ja harjoitusklippien/kuvien perusteella varsinaista viisushow'ta on vain parannettu ja kasvatettu entisestään. En spoilaa tässä sen enempää, mutta sen voin sanoa että nyt on todellakin pistetty "all-in" eikä yhtään himmattu, ja sehän on vain oikein ja luonnollista kun lähdetään tavoittelemaan viisuvoittoa. Huhhuh, en malta odottaa että näen tämän spektaakkelin kokonaisuudessaan. It's crazy, it's party!

Tämän vuoden UMK oli muutenkin heittämällä kaikkien aikojen tasokkain Suomen viisukarsinta ikinä mitä tulee kilpailukappaleisiin ja artisteihin, ja jokaisen niistä olisi kehdannut lähettää viisuihin asti (kyllä, jopa Portion Boysin :D), mutta Käärijän Cha Cha Cha paini ihan omassa sarjassaan jo ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien ja oli ehdottomasti ainoa oikea valinta Suomen viisuedustajaksi, ei tällaista hypeä ja ennakkosuosikin asemaa olisi saatu millään muulla kappaleella ja esittäjällä, ei sitten mitenkään.
Hype on tosiaan ollut valtaisaa siitä lähtien, kun Käärijä valittiin Suomen viisuedustajaksi ja on vain kasvanut kasvamistaan mitä pidemmälle kevättä on edetty. Täällä Suomessa Käärijä-ilmiö on ollut tietysti ihan omaa luokkaansa, mm. hiljattain uutisoitiin että kaupoista on paikoitellen vihreät kankaat ja langat loppuneet kun ihmiset ovat innostuneet työstämään omia Käärijä-boleroita, Yhteishyvässä oli kääretortun pohjalta kehitelty resepti Käärijätortulle, ja olipa joltain yritykseltä tullut myyntiin piña colada-jäätelöäkin. Tänään myös Helsingin rautatieaseman kivimies-patsaat puettiin Käärijä-boleroihin. Jonnet ei muista miten Lordin viisuvoiton jälkeen markkinoille ilmestyi jos jonkinlaisia Lordi-aiheisia oheistuotteita (Lordi Cola nevö förget), Rovaniemellä entinen Sampon aukio nimettiin Lordin aukioksi ja ties mitä kaikkea muuta, ja nyt Käärijän kohdalla on ollut havaittavissa vähän samanlaista villiintymistä. Voi vain kuvitella millaiseksi tämä kollektiivinen Käärijä-psykoosi yltyy, jos/kun sieltä vielä se viisuvoitto napsahtaa...
Ja vaikka voittoa ei tulisikaan, niin yksi asia on varmaa: Käärijä on jo nyt eittämättä saavuttanut samanlaisen viisulegendan statuksen kuin Lordi ja Verka Serduchka, ja Cha Cha Chan lavashow tulee jäämään ihmisten mieliin yhtenä ikonisimmista viisuesityksistä, jota tullaan muistelemaan lämmöllä ja suurella rakkaudella vielä vuosikymmeniä tästä eteenpäin. En pysty edes sanoin kuvailemaan kuinka ylpeä olen meidän viisuedustajastamme ja mikäli tässä maailmassa on yhtään oikeudenmukaisuutta, niin sunnuntaiyönä Jere Vantaalta nousee lavalle vastaanottamaan lasisen mikrofoni-pokaalin raikuvien aplodien ja konfettisateen kera, hän jos kuka on sen ansainnut!

Ja vielä tähän loppuun perinteinen listaus omista suosikeista, kas näin:

1. Käärijä - Cha Cha Cha (Suomi)
2. Sudden Lights - Aijā (Latvia)
3. Luke Black - Samo Mi Se Spava (Serbia)
4. Lord Of The Lost - Blood & Glitter (Saksa)
5. Loreen - Tattoo (Ruotsi)
6. Teya & Salena - Who The Hell Is Edgar? (Itävalta)
7. Pasha Parfeni - Soarele şi Luna (Moldova)
8. Voyager - Promise (Australia)
9. Gustaph - Because Of You (Belgia)
10. Let 3 - Mama ŠČ! (Kroatia)

Kilpailukappaleiden taso on hieman parempi kuin viime vuonna ja myös top 10:n ulkopuolelta löytyy useita kappaleita joista pidän, kuten mm. Slovenia, Norja ja Sveitsi. Suomen ykköspaikka varmistui virallisesti UMK-finaalin jälkeen eikä yksikään muu maa ole sitä sieltä horjuttanut, ei edes hipaisun verran. Ruotsi sen sijaan oli pitkään top-listani kakkossijalla, mutta kunnon tehokuuntelupopittelun jälkeen iski pieni kyllästyminen ja jouduin täten tiputtamaan läntisen naapurimaamme pari sijaa alemmas. Vaikka "Tattoo" edustaakin kiistatta tämän viisuvuoden parhaimmistoa ja on ansaitusti yksi ennakkosuosikeista (+ Loreen on queen <3), niin toivon ja suorastaan rukoilen ettei Ruotsi onnistu viemään voittoa Suomen nenän edestä, koska se nyt vaan olisi ihan helvetin väärin ja muutenkin aivan liian katkeraa kalkkia nieltäväksi. Ruotsin äänestäminen ei luonnollisesti tule kysymykseenkään, sehän olisi silkkaa maanpetturuutta! Kuolemantuomio jokaiselle suomalaiselle joka edes miettii Ruotsin äänestämistä silloin kun myös Suomi on voittajasuosikki.
Pahnanpohjimmaisina listaltani löytyvät mm. Romania ja Espanja, näistä jälkimmäinenhän on yksi ennakkosuosikeista ja tavallaan kyllä ymmärrän miksi (taitava laulaja, koskettavat sanat ja näin), mutta itselle tekee todella tiukkaa kuunnella kappale edes puoleen väliin, en vaan kestä sitä korvia vihlovaa "EAEAEAEAEAAAAA!" -ulinaa minkä pohjalle koko biisi on rakennettu, ilman ulinoita voisi olla ehkä ihan siedettäväkin. Romanian kappale sitten taas on vaan yksinkertaisesti huono, täysin turha tekele ilman minkäänlaista punaista lankaa, ja se Romanian karsinnassa nähty lavashow oli suoraan sanottuna itkettävän nolo. Pakko muuten mainita, että myös Kroatian kappale oli sellainen mitä en voinut aluksi sietää, ja herramunvereni miten järkytyin kun näin sen karsinnan lavashow'n ekan kerran (se oli kieltämättä... kokemus) mutta alkushokista toivuttuani olenkin kummasti alkanut pitämään ko. tekeleestä. Odotankin Kroatian huomista performanssia melkein yhtä paljon kuin Suomen, kenties jopa intoudun äänestämäänkin.

UMK teki sen taas! Kaikki seitsemän kilpailukappaletta kuunneltu ja onkin heti kärkeen todettava, että tulossa on jo toinen vuosi peräkkäin kun pidän kaikista kappaleista, siis ihan jokaikisestä. Huhhuh, aikasmoista. Tosin taidan olla todella pienessä vähemmistössä tämän mielipiteen kanssa, sillä mm. Jodelissa ja Viisukuppilassa on itketty jo ties kuinka monta päivää (itkuhan muuten alkoi jo ennen kuin yhtäkään kappaletta oli julkaistu :DD) että kokonaistaso on todella surkea ja kyllä viime vuosi vaan oli NIIIIIIIN paljon parempi, ei saatu nyt uutta Käärijää, parempi vaan boikotoida, taas saa hävetä, Finland zero points ja ne muut perinteiset. Sitten taas kun olen lukenut ulkomaalaisten kommentteja, niin siellä on ollut selkeästi enemmän innostusta ja hehkuttamista, mutta toki myös kommentteja että viime vuoden taso oli parempi. Oma kontroversiaali mielipiteeni on, että tämä vuosi on kokonaistasoltaan jopa kovempi kuin viime vuosi (*yleisö kohahtaa*), siis jos otetaan Käärijä kokonaan pois laskuista. Käärijä yksinään nosti tason niin korkealle, ettei sellaiseen kukaan enää tule Suomen viisuhistoriassa yltämään ja varmaan siksi porukalla oli alkuun niin epärealistisen suuret odotukset tämänkin vuoden suhteen. Itsehän lähdin odottamaan uutta UMK-kautta ns. täysin puhtaalta pöydältä, eli en odottanut uutta Cha Cha Chan kaltaista tajunnanräjäyttävää megabängeriä eikä sellaista tosiaan tullutkaan, mutta olen silti sitä mieltä että tämä on paras UMK ikinä. Haha, jos menisin toteamaan tämän saman Jodelin viisukanavalla, saisin kasapäin itkunauru- reaktioita ja viesti miinustettaisiin näkymättömiin, sen verran pettynyttä porukkaa siellä nyt on, eikä siinä mitään, mutta onhan se vähän tympeää ettei minkäänlaisia eriäviä mielipiteitä suvaita. Jodelin viisukanava on muutenkin ollut viime aikoina sen verran raskasta seurattavaa että varmaan parempi jättää sen selaaminen vähemmälle, ei vaan yhtään jaksaisi tuollaista negatiivisuuden tsunamia mikä hyökyy päälle aina kun kanavan avaa. Viisukuppilan foorumia lueskelen jatkossakin ahkerasti, vaikka sielläkin selkeä enemmistö on pettynyt tämän vuoden tasoon, mutta siellä nyt sentään saa olla asioista eri mieltä ilman että hyökätään kimppuun kuin vesikauhuiset rakkikoirat

No mutta joka tapauksessa, olen todella täpinöissäni tämän vuoden UMK:sta, ja varsinkin kun olen menossa seuraamaan show'ta ihan paikan päälle Nokia Arenalle. Tuli tosiaan hommattua liput heti niiden tultua myyntiin sekä itselleni että pikkusiskoilleni ja saatiinkin oikein mainiot paikat A-katsomosta, mistä pitäisi olla hyvät näkymät niin lavalle kuin Green roomiinkin. Ai että, toivottavasti tulee huikea show!

Lopuksi vielä meikäläisen UMK24 ranking, suluissa arvosana:

1. Windows95man - No Rules! (5/5)
2. Mikael Gabriel x nublu - Vox Populi (5/5)
3. Cyan Kicks - Dancing With Demons (4,5/5)
4. Sara Siipola - Paskana (4/5)
5. Jesse Markin - Glow (4/5)
6. Sini Sabotage - Kuori mua (3/5)
7. Sexmane - Mania (2,5/5)

Semmoiset sieltä sitten. Saatan kirjustella jonkinlaiset perustelut myöhemmin jos viitsin/jaksan, mutta en lupaa mitään. Tämä nyt oli tällainen tynkä postaus muutenkin, mutta pahasti univelkaiselta kipupotilaalta ei nyt oikein irtoa enempää, sori siitä ^^'