Pelailussa
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom.
Tämähän julkaistiin jo toukokuun puolivälissä, mutta meikäläistä ei uusin Zelda jostain syystä kiinnostanut tippaakaan. Trailerit eivät olleet herättäneet yhtään kiinnostusta, kaikki muistutti liikaa Breath of the Wildia. Tuntui liikaa suoralta jatko-osalta, tämä on jo nähty. Sinänsä maailma oli edelleen kiehtova ja Zelda on aina kuitenkin Zelda, ja joskus olisin joka tapauksessa tämän uutukaisenkin hankkinut. Esimerkiksi joululahjaksi itselleni tai muulloin myöhemmin. Kaikki pelivideot näyttivät vaan jotenkin… erittäin tylsiltä. Voin pelata tämän laittamalla Breath of the Wildin koneeseen. Samoja varusteita, samaa keräiltävää, samat tutut alueet. Ja ensimmäisissä varsinaisissa pelivideoissa nähty rojuista rakentelu ja tarvikkeiden yhdistely tuntui liikaa joltain elämäsimulaattorilta ja The Simsiltä, ei Zeldalta. Noh, kuinka väärässä olinkaan ja sitä olen katunut raskaasti.
Kesäkuun puolivälissä oli useampi vapaapäivä keskellä viikkoa ja oli tylsää. Päädyin lukemaan monia nettikeskusteluja uudesta Zeldasta ja katselin satunnaisia pelivideoita. Yhtäkkiä päähän vaan iski salaman voimalla ajatuksia. Olenko ihan jumalattoman tyhmä? Tämä peli näyttää täydelliseltä! Tämä on uusi Zelda, tätä on pakko pelata. Miksi en ostanut heti julkaisussa? Päivä oli torstai 15. kesäkuuta. Jonkun foorumikommentin jälkeen tuli vaan olo, että nyt tämä on pakko ostaa, olen jo liian myöhässä julkaisujunasta. Puin vaatteet kiireellä päälle ja pyöräilin tuhannen alkuräjähdyksen voimalla Kalevan Prismaan, kävelin peliosastolle ja ostin pelkästään tämän pelin. Sitten vielä kovempaa kotiin takaisin ja revin jo eteisessä muovit pelikotelosta. En ole koskaan minkään pelin kohdalla tehnyt näin, en edes osta koskaan pelejä täydellä hinnalla. Olin tehnyt yhden elämäni suurimmista virheistä, kun olin jahkaillut tämän kanssa enkä ollut jonottanut kivijalkamyymälöiden edessä julkaisuyönä.
Tears of the Kingdom on kaikkien aikojen paras peli. Taakse jää esimerkiksi Ocarina of Time ja The Wind Waker. Myös Metroid Prime 1 ja 2, Red Dead Redemption 2, Ōkami, Super Mario Galaxy 2 ja Hollow Knight. Breath of the Wildista ei voi enää puhua ollenkaan, vaikka sekin on yksi maailman parhaimmista peleistä, koska tämän rinnalla se ei ole enää mitään. Botw on viiden tähden peli, joka on kuitenkin täysin riisuttu demoversio tästä. Ei ole mitään tarkoitusta palata enää ikinä tuon pelin pariin, vaikka vielä hetki sitten se oli yksi maailman mullistavimmista videopeleistä. Luulin, että Botw on se maksimipiste mihin Zelda-sarja voi päästä, mutta sehän olikin vasta pelkkä tyhjä tekniikkademo, jonka päälle on nyt kasattu varsinainen peli.
Minulla on muuten Botw edelleen kesken. Tai lähes kaiken keräiltävän olen löytänyt ja joka paikan nuohonnut läpi, mutta loppupomoa en ole rohjennut mennä voittamaan (senkin olen toisaalta nähnyt joskus ekojen pelituntien aikana, kun eksyin Hyrule Castleen ja vahingossa Ganonin taistelu alkoi). Halusin jollain tapaa pelin jatkuvan ikuisesti ja tuollainen pääpahiksen voittaminen tuntuu liian lopulliselta. Sittenhän peli olisi ohi? Muistaakseni muutama viimeisen tason armor-päivitys puuttuu, DLC:n viimeistä loppuhuipentumaa en koskaan tehnyt ja ehkä ihan kourallinen korokin siemeniä puuttuu, jotka oli tarkoitus haalia kasaan ennen loppupomoa, mutta sitten kyllästyminen iski ja eteen tuli paljon muutakin uutta pelattavaa. 310 tunnin edestä olen kuitenkin seikkaillut tuon parissa ja arvioisin, että 98% edestä on kaikki keräilty.
En oikein tiedä mistä aloittaisin. Tears of the Kingdomissa on niin paljon kaikkea. Breath of the Wild on joku alaston raato ja tähän on laitettu koko maailman edestä tavaraa. Mitä ihmettä? Miten en ostanut tätä julkaisupäivänä vaan jahkailin kuin joku kromosomihäiriöinen imbesilli? Pidin tätä peliä jotenkin tylsänä jatko-osakopiona :DDD. Ei kuukauden odottelu ole paljoa, mutta oli todella lähellä, etten olisi hankkinut tätä tyyliin koko tämän vuoden aikana koska ”ei kiinnosta”. Ugh, ärsyttää. En tiennyt, että tässä on normaalin kartan lisäksi myös taivas täynnä erilaisia saaria ja alueita. En tiennyt, että kartan alapuolella syvällä maan uumenissa on valtavan Hyrulen kokoinen maanalainen alue. Koko pelin kokoinen maanalainen alue, josta Nintendo ei kertonut etukäteen mitään?? Mitä helvettiä????? Lisäksi pelimaailmaa elävöittävät luolat ja kaivot, niinkin yksinkertaiset asiat ja jotka ovat melkein isoimpia lemppareitani tässä... Kyllä huomaa, että japskeilta vierähti 6 vuotta pelkästään vain lisäillessä tavaraa jo täysin valmiin pelimaailman päälle. Sinänsä maailma, kontrollit, jipot ja jutut oli tuttuja edellisestä osasta, mutta siitä huolimatta Tears of the Kingdomin uudet yllätykset menivät yli hilseen. Pelkästään tutoriaalialueella viihdyin joku 25 tuntia ja ensimmäisen 50 tunnin aikana taisin joutua laskemaan ohjaimeni kädestä toistakymmentä kertaa, pausettamaan pelin ja keräilemään itseäni ”mitä ihmettä juuri todistin” -ajatuksella. Botw tarjosi suuria yllätyksiä enkä odottanut tämän pelin enää yllättävän missään, mutta edes Botwin aikana en joutunut laskemaan ohjaimia alas ja pausettamaan peliä täydellisen mindfuckin kourissa läähättäen. Koko tämä pelimaailman sisäinen mekaniikka, painovoimalla leikittely ja fysiikkamoottorin täydellinen todentuntuisuus on aivan tajunnanräjäyttävää. Tässä voi tehdä ihan mitä vaan, rakentaa ihan mitä tahansa, ratkaista pulmat ihan millä tavalla vaan ja pamauttaa itsensä kallion läpi yläilmoihin, eikä peli mene rikki eikä ole bugeja. Ihme juttu, että Switch ei räjähdä tämän alla.
Tällä hetkellä takana on 130 tuntia ja karttalohkoja on tutkittuna 4. Jäljellä on 11 karttalohkoa, joilla en ole varpaankynnen vertaa käynytkään – eli ainakin 350 tuntia vielä jäljellä. Vertailun vuoksi pelasin koko Breath of the Wildia yhteensä 310 tuntia. Tears of the Kingdom on täysin käsittämättömän kokoinen! Tässä edetään nyt vankasti ”30-35 tuntia per yksi karttalohko” -tahtia ja vaikka ei pitäisikään etukäteen mitään vannoa, niin tämä peli tulee varmuudella olemaan kaikkien aikojen eniten pelaamani peli. Jo nyt sen tietää. Enkä usko, että mikään 400 tuntiakaan riittää tässä pelissä. Siihen päälle vielä tulevaisuuden DLC, niin lopputunnit tulevat olemaan aivan sikamaiset. Ja näissä pelitunneissa pitää huomata vielä se, että en ole seikkaillut maanalaisessa Hyrulessa vielä paria tuntia enempää. Maanalainen helvetti-Hyrule, joka on varsinaisen pelialueen kokoinen, on vielä kokonaan odottamassa. MITÄ ABSOLUUTTISTA HELEMAPELTIÄ JA KOOLO-LIMPAHIA TÄMÄ OIKEIN ON?????????? Tuhannen tunnin peli
! Tavallaan tätä pelaillessa on koko ajan ihan hirveä ahdistus päällä, kun tekemistä on silmänkantamattomiin ja tietää, että tätä kolutessa tulee kulumaan useita vuosia elämästäni. Toisaalta, eipä voisi paremmin elämäni neljäs vuosikymmen ja keski-ikä alkaa! Mikään kiire ei ole, etenen juuri niin hitaasti ja pikseli kerrallaan kuin haluan. Tarkoitus on löytää aivan kaikki, aloitin Botwista poiketen jopa Hyrule Compendiumin tekemisen eli joka ikisen esineen valokuvaamisen. Sitten kun omasta mielestäni kaikki on joskus hamassa tulevaisuudessa kaluttu läpi, levitän eteeni kartat ja oppaat ja youtubet ja tarkastan, kuinka iso määrä keräiltävää jäi löytymättä.
Botwissa järjestykseni oli aavikko – tuuli – vesi – tulivuori. Nyt ainoa kriteeri koko pelille on edetä eri järjestyksessä, alustava suunnitelma on tulivuori – tuuli - vesi – aavikko. Botwin ylivoimaisesti paras kohta tehtävineen, hahmoineen ja koko miljööineen oli aavikko ja gerudot, ja vähän aina jopa kaduin tehtyäni sen heti ensimmäisenä. Tällä kertaa pitää säästellä sitä, vaikka sormet syyhyää eniten juuri sinne lounaisnurkan aavikolle. Nyt olen avannut kartasta Hyrulen keskiosan, Great Plateaun ja sen jälkeen suunnistin Death Mountainille (tänne menemistä haudoin ja vaalin Botwissa ihan viimeiseen asti, nyt puolestaan säntäsin heti alussa sinne) ja olen päässyt Fire Templen porteille. En oikein tiedä menenkö vielä sisään vai pitäisikö joku karttaosa avata ennemmin… On ollut todella mukavaa törmätä vanhoihin tuttuihin paikkoihin ja vanhoihin hahmoihin, mutta Botwin pelailusta on vierähtänyt jo niin kauan, että suuret linjat on päässyt unohtumaan. Sitä tuli pelattua tosi ahkerasti vuodet 2018-2020, joten juuri sopivasti on päässyt unohtumaankin alueita ja yksityiskohtia. Ainoa syy palata Botwin pariin onkin vertailun tekeminen siitä, kuinka kaikki maasto on muuttunut.
Eipä sitten oikein muuta. Tulipas sekava viesti (eikös vanhoina TJ-aikoina ollut tapana kirjoittaa aina näin viestin loppuun). Olen vain täysin häkeltynyt Tears of the Kingdomista, tämä on juuri omaan makuuni tehty täydellinen peli, jonka parissa tulen viettämään vuosia. Niin toki vietin Botwinkin kanssa, mutta tähän massiiviseen maailmaan tulen käyttämään satoja ja satoja tunteja enemmän aikaa. Uskomatonta, että ”ei kiinnosta” -peli paljastui maailman parhaaksi peliksi, jonka jokainen yksityiskohta on kuin luotu omien mieltymysteni mukaan. Mahdotonta vielä edes kuvitella seuraavaa Zeldaa ja Nintendon kykyä jatkaa tätäkin pelisarjaa, kun kerta jo tämä peli oli niin totaalinen yllätys ja merkkipaalu koko pelihistoriassa… Vaikka nykyään olen myös onnellinen PS5:n omistaja, niin kyllä Zelda ja Nintendo tulee silti olemaan parasta videopeliä koskaan.
Hei Azurill! Näen Switchistä sinunkin pelailevan ahkerasti uutta Zeldaa, joten haastan sinut kirjoittamaan siitä mielipiteesi.
