Teejiifoorumi

Kerro se meille :)


Tässä meikän uusin hankinta:

Kingdom Hearts III

Tuli jo eilen postista, mutta aloitan pelaamaan vasta tänään kunhan pääsen pleikkarin ääreen :). Virallinen julkaisupäivä on/oli siis tänään ja viimein se on täällä, vuosien odotuksen jälkeen! Täytyy vain toivoa, että peli on myös kaiken sen odottamisen arvoinen, ainakin arvostelut ovat olleet tähän mennessä ihan positiivisia. Katsotaan...

10. tammikuuta imutin Nintendo Switchin eShopista Ōkami HD:n. En hirveästi ole ehtinyt keskittyä tuohon kiireelliseen elämään vedoten ja muiden pelattavien määrän takia, mutta oli pakko ostaa jo nyt se tuolta pois, koska oli jossain suuressa uuden vuoden alennuksessa. Etsiskelin pitkään fyysista kopiota nettikaupoista (japanilainen kansi, mutta pelissä kuitenkin täydet englanninkieliset tekstit) ja pohdin valuuttakurssien ja toimituskulujen kanssa, mutta lopulta tuli paljon helpommaksi ja ennen kaikkea halvemmaksi ostaa se vaan oman eShopin kautta. Edelleen vierastan ajatusta digitaalisista peleistä ilman kasettia tahi koteloa, mutta menkööt nyt tämän kerran. Silti pyrin noudattamaan edelleen sitä tapaa, että mikäli pelistä on fyysinen painos olemassa edes jossain päin maailmaa, se ostetaan omaksi ja sitä hyväillään hyllyssä.

Tällä hetkellä olen Ōkami HD:ssa edennyt noin 10 tunnin verran ja seikkailen Taka Passilla. En oikein tiedä, jotenkin tämä ei tunnu yhtä ruhtinaalliselta kokemukselta kuin Nintendo Wiin Ōkami heinä-elokuussa 2009. Ōkamin ensimmäinen läpipeluu on kyllä edelleen kaikkien aikojen pelielämyksieni ykkössijalla ja on se edelleen mielestäni maailman paras peli, mutta joku tässä uusintajuoksussa mättää. Onko aika ajanut edelle vai mikä on kun ei yhtä tymäkästi maistu? Ehkä peli on vielä niin alussa tai jotain, kovasti joka tapauksessa tekisi mieli jatkaa hattupäisen koiran seikkailuja eteenpäin. Kenties Hollow Knightin märehdittyäni sadan tunnin paremmalle puolelle on jo tarpeeksi aikaa keskittyä seuraavan kilometripelin pelailuun.

Tätä maaliskuussa ilmestynyttä Yoshi's Crafted Worldia olen himoinnut sen julkaisusta asti, mutta koska ei oikein huvittaisi pulittaa joka kerta 60 euroa uudesta (lyhyehköstä) videopelistä, niin kärkyin tähän asti saadakseni pelin tarpeeksi halvalla tuolta jostain internetin syövereistä. Olen aina tykännyt kovasti Yoshin omista peleistä ja kokoelmistani löytyy ainakin Yoshi's Island DS, Yoshi's New Island ja Yoshi Touch & Go - loppuja en ole koskaan saanut aikaiseksi ostaa, vaikka nimiltään ovatkin hyvin tuttuja. Perfektionistini tykkää Yoshi-peleistä erityisesti siksi, koska niissä on niin älyttömästi kaikenlaista keräiltävää kukista sydämiin ja kolikoihin, ja näiden lisäksi tässä uudessa Crafted Worldissa on vielä etsittäviä koiranpentuja ja kenttiin piilotettuja random-tavaroita! Ja ehdottomasti pelin suurin miinus on se, että suurin osa tästä keräiltävästä aukeaa vasta myöhemmin kentän läpäisyn jälkeen, eli tiedossa on alituista kenttien uudelleenkoluamista ja samoja maisemia pitää hieroa kymmeniä kertoja, jotta kaikki viimeisetkin rippeet sieltä on löydetty. Se innostunut etsimisen ilo ei aina jaksa kestää loputtomiin, mutta onneksi kenttäsuunnittelu on ainakin toistaiseksi ollut totuttua shigerumiyamotoa eikä yhtäkään huonoa kenttää ole tullut vastaan. Tuossa yksi kerta mietinkin, että miten ihmisten luovuus riittää tehdä satoja Nintendo-tasohyppelyitä aina täysin uniikeilla kentillä??? Tässäkin pelissä koko infrastruktuuri on luotu varsin mallikkaasti erilaisista askarteluhärpäkkeistä, kuten paperista ja aaltopahvista ja teipistä, ja silmä nauttii kaikesta siitä väriloistosta. Nousevan auringon maan puolimittaiset pelikoodarit ovat jälleen kerran harrastaneet erittäin onnistuneesti jotain psykoaktiivista ayahuasca-pössyttelyä hikikomeroidensa uumenissa, ei voi muuta kuin arvostaa.

Tällä hetkellä olen saanut keräiltyä ensimmäisen timantin viidestä, eli läpäissyt neljä maailmaa, eli yhteensä kahdeksan kenttää... Monimutkaista, välillä on itsekin ihan sekaisin että missä helvetissä nyt onkaan taas menossa. Aikaisempia Yoshi-pelejäni en ole tainnut koskaan pelata täysin loppuun asti, vaan kiireiden ja muun pelattavan määrän takia (ja koska olen menettänyt hermoni kenttiin piilotetun keräilyrihkaman määrään xD) ovat jääneet valitettavasti johonkin viimeiseen maailmaan junnaamaan, mutta Switchin ollessa nykyään joka ikinen päivä käytössä tulee takuulla tämäkin speli spelailtua sataprossaisesti läpi. Pakko muuten se vielä mainita, että todella toivon Yoshi's Woolly Worldin kääntämistä myös Switchille. Tuo peli on ainoa, joka umpiturhan Wii U:n katalogista olisi kiinnostanut ja onhan siitä toki 3DS-versio olemassa, mutta kuka kumma sellaista nyt pelaisi? Langasta tehty Yoshi lankamaailmassa seikkailemassa on ihan huikean näköistä ja tämä Yoshi's Crafted Worldin askarteluteema jää siitä kauas taakse.

Persona 5 Royal


Tämmönen ihanuus kolahti postiluukusta tänään :3. Konsolinetistä tilasin.

Alkuperäinen Persona 5 tuli pelattua silloin pari vuotta sitten läpi ja tykkäsin siitä niin mielettömästi, että tottakai oli pakko ostaa myös tämä eilen julkaistu, paranneltu versiokin. En ole hirveästi ottanut etukäteen selvää, mitä parannuksia ja tarinallisia muutoksia peliin on tehty (en ole halunnut spoilaantua liikaa), mutta sen tiedän että uusia hahmoja on mukana, uusia alueita on lisätty ja story modeakin on kuulemma pidennetty. Hieno homma, eiköhän tähänkin saada vähintään se 100 pelituntia upotettua kun se upposi alkuperäiseenkin ihan kevyesti :D. No, onneksi koronaeristyksessä on aikaa pelata!

20. toukokuuta ostin Captain Toad: Treasure Trackerin Switchille, millepäs muullekaan. Muistan hämärästi kyseisen pelin alkuperäisen julkaisun Wii U:lle ja 3DS:lle, mutta eipä tuo silloin kiinnostanut tämänkään vertaa: ollenkaan. Pelailtuani kuitenkin Switchillä liian paljon kaikkia miljoona tuntia kestäviä jatkuvajuonisia megapelejä alkoi mieleni tehdä jotain vähän yksinkertaisempaa lastenpeliä, ja onhan tähän vanhaan tuttuun Mario-maailmaan aina silloin tällöin hauskaa palata.

Pelin idea todellakin on yksinkertainen: löydä lyhyestä puzzle-kentästä supermarjon tähti. Aikaa tähän kuluu noin pari minuuttia. Jos haluaa hieman haastetta, on jokaiseen kenttään piilotettu myös kolme (3) timanttia. Jos haluaa hieman lisää haastetta, on jokaiseen kenttään piilotettu myös jokin erikoistehtävä, esimerkiksi kerää 80 kolikkoa. Jos haluaa aivan mielenvikaista haastetta, pitää jokainen kenttä vielä läpäistä annetussa ajassa, ja kokemukseni perusteella kyseisiin aikamääreisiin pääsee korkeintaan Shigeru Miyamoto itse. Meikäläinen ainakaan ei perusta yhtään näistä Time Trialeista, ei vaan käsi ja ohjain taivu tuollaiseen nödeilyyn, mutta muuten kenttiä on hauskaa tutkia oikein ajan kanssa. Captain Toadissa juoni on esitetty tuollaisella kirjamaisella tavalla, jossa eri luvuissa Toad ja Toadette etsivät toisiaan ja sivuja selaamalla pääsee pelin eri kenttiin - hieman ehkä kaipaan vastaavien Mario-pelien selkeää kartalla kronologisesti etenemistä. Lisäksi ostin heti alkuun Switchin eShopista DLC-kirjan, joka taisi tarjota 18 uutta kenttää. Kirjanpitoni mukaan pelissä on näin ollen kaikkiaan 100 kenttää, joten vaikka suurin osa niistä on hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia ikärajaansa sopivalle kohdeyleisölle, on lopulta sitä pelattavaa aika yllin ja kyllin.

Pokémon Violet (+ kaupanpäälliseksi saatu Steelbook)


Konsolinetistä (ennakko)tilasin ja tänään kävin noutamassa Matkahuollon pakettiautomaatista. Vähän kyllä taas jänskätti, että kerkeääkö peli tulla perille julkaisupäiväksi (eli tänään) vai joutuuko odottamaan viikonlopun yli, mutta jo aamupäivällä puhelimeen kilahti viesti että paketti on noudettavissa ja viikonloppu oli täten pelastettu. Olisin toki voinut käydä ostamassa pelin suoraan esim. Gigantista ja välttää postikulut sekä hermoilun siitä, ehtiikö peli varmasti julkaisupäiväksi perille, mutta noh, menihän tämä näinkin :D. Ja toisaalta tuo Steelbook oli niin mukava bonus (näyttää hyvältä pelihyllyssä~) että se jo itsessään kuittaa nuo postikulut.

Seikkailuni Paldeassa starttaa siis tänä iltana ja aloituspokémoniksi valitsen minkäpäs muun kuin ruohotyypin Sprigatiton. En muuten yhtään tiedä miltä Sprigatiton (ja kahden muun startterin) kehitysmuodot näyttävät, joten nämä tulevat selviämään minulle vasta itse pelissä, ellen sitä ennen onnistu spoilaantumaan niistä interwebsissä. Olen muutenkin yrittänyt parhaani mukaan vältellä peliin liittyviä spoilereita, sillä huomasin nimittäin Shieldin ja PL: Arceuksen kohdalla että pelikokemuksesta saa enemmän irti silloin, kun ei ole etukäteen onkinut tietoonsa kaikkia mahdollisia yksityiskohtia, kuten mitä (uusia) pokémoneja pelistä löytyy tai minkälaisissa maisemissa seikkaillaan. Olen siis aikalailla tietämätön siitä mitä on luvassa ja sitä suuremmalla syyllä odotan innolla että pääsen pelin kimppuun :)

7. maaliskuuta oli yksi käänteentekevimmistä päivistä videopeliurani varrella, koska silloin television viereen ilmestyi Playstation 5. Itse en moista ostanut, mutta puolisoni halusi päästä kokeilemaan juuri julkaistua Hogwarts Legacya ja hän käytti kerralla 700e siihen testipelaamiseen :DDD. Pakko arvostaa, hattua pois päästä ja silleen. Konsoli oli laitettu jo aikaisemmin tilaukseen, mutta maailmanlaajuisen saatavuuspulan takia saapumisessa vierähti varmaan lähemmäksi kuukausi. Ja eihän se pelkäksi testipelailuksi jäänyt, vaan huisp-haisp-taikasauvapeli tahkottiin hänen toimestaan läpi viimeistä pikseliä myöden. Kokeilin välillä itsekin peliä (piti ihan oma peliprofiilikin luoda Playstation vitoseen, Nintendo-fanipojan elämä mullistui) ja pakko myöntää, että Hogwarts Legacy imaisi heti mennessään. Juuri mitään en tiennyt pelistä etukäteen, mutta kun sitä katseli sivusta niin pakko oli päästä itsekin huiskimaan taikasauvalla pimpelipom. Harry Potter oli kova juttu silloin joskus, enää en ole oikein mitään mieltä kyseisestä universumista, mutta peli oli kunnon isku kasvoihin ja nostalginen paluu menneisyyteen. Tai ei varsinaisesti paluu, koska tämä sijoittuu ajallisesti 100 vuotta ennen Harrin syntymää, mutta kuitenkin. Kyllähän siinä kylmiä väreitä tuli kun pääsi omin käsin tutkimaan Tylypahkaa, oppimaan tuttuja taikoja ja jatkuvasti tuli vastaan sellaisia ”tunnistan tämän kirjoja lukeneena bibliofiilinä” -hetkiä. Tuttuja viittauksia, tuttuja nimiä, tuttuja huoneita Tylypahkan sisällä ja ihan tolkuttoman paljon kaikkia piilotettuja salaisuuksia ja keräiltäviä, joita olen aina rakastanut kaikissa videopeleissä. Grafiikka ja tuollainen näennäisen vapaa maailma kiehtovat myös, joskin Tylypahkan ja Tylyahon kylän ulkopuolella metsissä konttaaminen ei innosta yhtään niin paljon kuin itse linnan salaisuuksien penkominen. Paljon on vielä löydettävääkin, kuten esimerkiksi monet taikaeläimet, Dumbledoren huone ja paremmat luutapäivitykset. Ei huono ostos, varsinkin kun sain koko paketin ilmaiseksi pelailuun. Vähän tämän pelaaminen on kuitenkin jäänyt, koska…

Aika nopeasti tuli ostettua sitten muitakin PS-pelejä, joita olen pitkään himoinnut mutta joita ei ole voinut konsoleiden puutteen vuoksi hankkia. Olen jo vuosikaudet maksanut itseni kipeäksi nähdäkseni F1-kilpailut suorana lähetyksenä, joten myös videopelin mallinen F1 2022 oli pakkohankinta. Olikin sopivasti Gigantissa tarjouksessa 20 eurolla, joten pelailuun lähti. En ole koskaan pelannut tuollaisia ihka oikeita autopelejä, joten kontrolleihin tottuminen (ja kontrolleiden sekä asetusten loputon säätäminen ihan pilkkutarkasti) vie aikaa. Grafiikka on aivan uskomatonta tuossa pleikka vitosessa, ihan kuin oikeaa formulakilpailua katselisi. Hitaasti olen pelannut virtuaaliratoja sitä mukaan missä oikeastikin kyseisenä viikonloppuna ajetaan ja hauskaa on ollut, vaikka samaan aikaan myös hyvin vaikeaa, kun auto lentää välillä 330km/h seinää päin. Kovasti olen myös rattiohjaimen hankkimista pohtinut :DDD. Se tosin ei sitten enää mitään halpaa lystiä olisikaan.

Lisäksi ostin heti myös käytettynä Red Dead Redemption 2:n. Tämä on ollut julkaisustaan lähtien todellinen pakkohankinta ja tämä on ollut käytännössä ainoa syy siihen, miksi pleikattomuus on toisinaan harmittanut. Ja tämä on jo nyt yksi kaikkien aikojen peleistäni, ihan AAA ja 100/100. Aivan uskomaton peli (ei tosin uuden Zeldan veroinen, siitä lisää). Tiesin sen näyttävän realistiselta, mutta oman kalliin ja ison televisioni kautta nähtynä kaikki odotukset ylittyivät. Pelimaailma on järjettömän laaja ja yksityiskohtainen, tuollainen villin lännen maisema havupuumetsineen ja preerioineen iskee itselleni ihan täysillä. Valtavan paljon tekemistä, keräiltävää, metsästettävää, etsittävää ja pengottavaa. Vihdoinkin pääsen pelaamaan aikuisten peliä, missä hyviä asioita tekemällä seuraa hyvää ja pahoja asioita tekemällä pahaa. Olen yrittänyt pääosin pysytellä hyvän polulla, mutta välillä on vaan pakko päästä ampumaan kokonainen kylällinen ihmisiä tuusan nuuskaksi, kaikille siviileille laittaa pumppuhaulikolla kuula kalloon ja vielä ruumiit puukottaa silmittömällä väkivallalla yhdeksi verimassaksi. Harmi vaan että poliisit lähtee tuolloin perään, mutta aina voi korjata asian palaamalla edelliseen tallennuspaikkaan. Sen sijaan jossain metsätiellä tallusteleva yksinäinen kulkija on ihan turvallista murhata, koska silminnäkijöitä ei ole. Toki ruumis pitää muistaa myös ryöstää ja kulkijan hevonen myös puukottaa kuoliaaksi ihan huvin ja naurun vuoksi. Lopuksi heittää jäännökset jokeen. Aivan uskomaton peli. Tuskin tulen ikinä saamaan tätä päätökseen, tämä jos mikä on sellainen loppuelämän peli, jonka loppumista en edes halua. Haluan vain ratsastaa minne juuri silloin mieli tekee ja katsella tätä kuin jotain elokuvaa konsanaan.

Lisäksi ostin myös Cyberpunk 2077 keräilyversiona, koska kympillä vaan irtosi, mutta sitä en ole ehtinyt vielä aloittaa. Siinä myös yksi jättipeli, johon tulee uhrattua satoja tunteja. Tiedän tämän jo nyt, vaikka en ole peliä pelannut sekuntiakaan. Vielä kun julkaisussa olleet bugit on kuulemma korjattu, niin tämä on itselleni myös yksi isoimmista herkkupaloista. Kaiken kaikkiaan on todella mukavaa ollut nyt kasvaa aikuiseksi ja pelata hyvillä mielin muutakin kuin perus Nintendoa. Aikaisemmin Nintendo ja lapsuudesta tutut pelit olivat kiistattomia ykkösiä, mutta nyt näkemyksiä ja kokemuksia voi hyvillä mielin laajentaakin. Edelleen ehkä nautin kaikista eniten näistä Nintendon lastenpeleistä ja putkimies Mariolla pomppimisesta, mutta toisinaan on ihan hyvä ottaa se peukalo pois perseestä ja antaa mahdollisuus Playstationin tarjonnalle. Vuosikaudet odotin pääseväni testaamaan näitä Sonyn kuuluisimpia pelejä ja varsinainen unelmien täyttymys erityisesti tuo RDR2. Odotuslistan kärjessä on myös uusi GTA, kunhan se joskus lähitulevaisuudessa julkaistaan.

Viime aikoina olen kuitenkin palannut Shigeru Miyamoton opetuslapseksi ja pelannut The Legend of Zelda: Tears of the Kingdomia. Mutta kirjoittelen siitä oman viestin tuohon toiseen topiciin. (Ajattelin aluksi kirjoittaa viestin Zelda-topiciin, jota tällä foorumilla ei olekaan.)

Eilen julkaisupäivänä ostin Nintendo Switch 2:n ja fyysisen Mario Kart Worldin. Päivää aikaisemmin olin tilannut Powerista noudolla myymälästä, mutta konsoli oli yhä jossain toimituksessa-vaiheessa, joten lähdin omin lupineni töistä pari tuntia aikaisemmin kiertelemään Tampereen kauppoja. Prismat, Gigantit ja Powerit kiersin ja ei ollut konsolia. Sitä turhaakin turhempaa Kart-bundlea digitaalisella pelillä oli hyllyt väärällään, mutta kuka ihme tuollaisen nyt ostaisi, kun fyysinenkin peli on olemassa? Tulin kiertelyn jälkeen kotiin, istuin sohvalle ja Powerista kilahtaa viesti saapuneesta Switchistä. No ei muuta kuin uudestaan kaupoille. Vähän kyllä nauratti kassalla kuinka helppoa oli päästä rahoistaan eroon. Kaikenlaisia lentoja ja romuja on tullut makseltua, mutta ikinä en ole naputellut pin-koodia kerralla tuollaiseen summaan. Ihan järkyttävä hinta, mutta pakko se oli ostaa, pakko. Jättää kaksi baari-iltaa väliin, niin tuo maksaa jo itsensä takaisin. Hirveä hinta silti, ei mahda mitään. Ja laskeskelin peliajoista että edellisellä Switchillä tuli juuri lähes pyöreät 2000 tuntia täyteen, joten eiköhän uudenkin konsolin tuntihinta tule loppujen lopuksi olemaan jossain muutamissa senteissä. Joten tiivistettynä: eipä muuten haitannut yhtään maksaa tuota.

GameCube julkaistiin 3.5.2002, sain sen synttärilahjaksi 24.7.2002. Wii julkaistiin 8.12.2006, sain sen saatavuusongelmien takia myöhäisenä joululahjana 27.12.2006. Wii U oli paskaa enkä ole siihen koskenut. GBA:sta ja DS:stä ei muistikuvia. 3DS XL julkaistiin 28.7.2012, ostin sen 3.6.2013. Switch julkaistiin 3.3.2017, ostin sen itselleni joululahjaksi 24.12.2017 (ja se ensimmäinen konsolihan oli valmiiksi rikki, näyttö ei mennyt ollenkaan päälle, joulu pilalla, 152 miljoonaa myytyä konsolia ja tällaisia rikkinäisiä varmaan 5kpl, jonka sitten palautin Cdon.comille ja ostin tapaninpäivänä Gigantista kalliimmalla uuden). Jostain syystä olen vammaillut suurimman osan konsolijulkaisuista ja ostanut/pyytänyt lahjaksi ne vasta myöhemmin. Heti ekan Switchin jälkeen vannoin ostavani seuraavat kojeet välittömästi julkaisupäivänä ja nyt ollaankin pelailun kanssa viimeisen päälle ajan tasalla. En siis ollut jaksanut ennakkotilata Switch 2:ta jostain random indokiinasta, koska täysin turhaa sellainen ja ihan varmasti saisin sen julkaisupäivänä normaalisti kauppaan kävelemällä tai paria päivää aikaisemmin varauksen tekemällä ja kaupasta hakemalla. Aika hilkulla oli, että tämä julkaisupäivän ostos olisi epäonnistunut, mutta vain lopputulos merkitsee ja nyt on heti julkaisussa se käyty hakemassa. Hyvä fiilis!!! Viimeistään konsoli olisi tänään perjantaina sitten tullut, mutta sehän nyt olisi tuntunut pelkältä epäonnistumiselta.

On muuten huikea laite. Eilen pelailin Mario Kartia yömyöhään, tänään etätyöpäivän lomassa pelailin Mario Kartia lisää vähintään puolet työpäivästä ja siinä sivussa latailin Switch ykkösen peleistä kaikkia uusia päivityksiä. Pitää sitten viikonloppuna perehtyä oikein viimeisen päälle Mario Kartin saloihin puolison kanssa kaksinpelissä ja alkoholin vaikutuksen alaisena onlinessa sekoillen. Online on osoittautunut itselleni oikeaksi kultakaivokseksi, Mario Kart 8 Deluxen vetäminen siellä ulkomaalaisten elämäntapapelaajien keskellä on uskomattoman koukuttavaa ja haastavaa, ja kaljaa kuluu. Ja voi se tunne, kun yllättävän useinkin itse voitan jonkun japskin, joka pisteistään päätellen hakkaa tuota peliä ihan päivätyökseen. Pitää vielä ensin tutustua Mario Kart Worldin uusiin ratoihin ihan perus-tietokonetta vastaan, mutta kyllä sitten viikonloppuna mennään jo koettamaan onnea tuonne verkkopelin puolelle. Lisäksi nuo onlineen ilmestyvät GameCuben pelit kiinnostavat ISOSTI. En enää muista mitä kaikkea sinne ollaan julkaisemassa, mutta ihan perkeleesti kaikkia isoja vanhoja pelejä voi hyvä LUOJA sentään. The Wind Waker ainakin taitaa olla siellä jo nyt ja se on PAKKO aloittaa uusiksi jossain vaiheessa, mutta ei nyt vaan aika riitä kaikkeen. Ihan heti nyt seuraavaksi viestin postaamisen jälkeen lähden tutkimaan Tears of the Kingdomin Switch 2 -version sisältöä ja ulkonäköä. On kyllä isot odotukset ainakin grafiikan suhteen, ei pitäisi peli näyttää huonolta ja vielä kun televisionikin on noin julmetun iso! Kyllä ihmisellä kaiken pitää olla hyvää ja isoa! Pitää myös tuo joku kännykkä-äppi ladata noita Zeldan lisäherkkuja varten, ei hajuakaan mitä siellä oli mutta ihmetellään sitä sitten. Postaan Zelda-topiciin jossain vaiheessa kesällä kuulumisiani siitä pelistä, mutta lyhyesti: 420 tuntia pelattu, nippa nappa puolivälissä peliä, lopetin pelaamisen tietoisesti kuin seinään välittömästi Switch 2 -julkistuksen jälkeen, jolloin siis selvisi pelistä tulevan uusi paranneltu Switch 2 -versio ja nyt pitkän ajan jälkeen takaisin tämän ison herkun kimppuun, on maailman paras peli edelleen.